Näyttelyn synty
Kalajoki-näyttely on
syntynyt terapiatyönä. Olen joutunut syyttömänä kärsimään
neljä konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion, mikä
muutettiin ehdonalaiseksi sekä lukuisia kunnianloukkaustuomioita. En
ole koskaan saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista
oikeudenkäyntiä Suomessa. Olen purkanut henkistä pahaaoloani
lenkkeilyyn, kirjoittamiseen ( 18 blogia) sekä organisoimalla
Kalajoen historiaa käsittelevän Kalajoki-näyttelyn, minkä olen
rahoittanut 450 euron työttömyyskorvauksilla sekä ulosmitatulla
eläkkeelläni. Olen kirjoittanut näyttelyn historiikit ja valinnut
taitelijat sekä heidän työnsä aiheet. Taitelijat ovat
huipputaitavia ja siksi Kalajoki-näyttely on saanut hyvää
palautetta. Mistään en ole saanut taloudellista apua näyttelyn
organisoimiseen enkä tekemiseen.
Jouduin työttömäksi
vuonna 1996 ITC Finland Oy:n konkurssin jälkeen. Konkurssiin menneen
yrityksen toimitusjohtajana en saanut työttömyyskorvauksia ja maan
tapaan kuului tehdä konkurssiin menneen yrityksen toimitusjohtajista
rikollisia keinolla millä hyvänsä. Minäkin jouduin kärsimään
neljä konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion, mikä
muutettiin ehdonalaiseksi sekä lukuisia kunnianloukkaustuomioita.
Menetin omaisuuteni, omakotitaloni, kesämökkini, yritykseni,
luottotietoni ja minut saatettiin rikollisilla toimilla
”elinikäiseen” ulosottoon. Olen joutunut olemaan maanpaossa
valtion rikollisten järjestämän ahojahdin aikana. Olen joutunut
törkein ihmisoikeusrikosten kohteeksi puolustaessani laillisia
oikeuksiani. En ole saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä
oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä yli 20 vuotta kestäneen
oikeustaisteluni aikana. Luonnollisesti tämä oikeustaistelu ja
jatkuvien rikosten kohteena oleminen on ollut äärettömän raskasta
aikaa. Sitä on lisännyt tiedotusvälineiden väärien tietojen
levittäminen. Minut on mustamaalattu ja pyritty tekemään
kelvottomaksi ja arvottomaksi yhteiskunnan ulkopuoliseksi olioksi.
Oman terveyteni kannalta olen harrastanut erittäin paljon liikuntaa
sekä kirjoittanut paljon ja siten purkanut syvää henkistä
pahanolon tunnetta. Kalajoki-näyttely on syntynyt tämän pahanolon
tunteen purkamisesta. Minulla on kiistattomat todistusaineistot
Suomen valtion rikollisesta toiminnasta ja olen ne esittänyt
blogeissani netissä. Olen paljastanut Suomen valtion rikollisen
toiminnan ja teen sen nytkin.
Suomi
koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen
vakaan markan politiikasta. Talouspolitiikan virheet
moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta
tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno
Koivisto nimitti
Suomen Pankin johtajan Harri
Holkerinsinipunahallituksen.
Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka
kirjattiin Holkerin hallituksen
ohjelmaan kuten myös Esko
Ahon hallituksen
ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin
keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat
eivät valvoneet. Rahoitustarkastus laiminlöi tehtävänsä.
Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja
Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen
poliittisten ja talouden päättäjien aikaansaama.
Koivisto ei
toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen
johtokunnan jäsenetRolf
Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi
Sorsa.
Junttaan kuului myös sinipunahallituksen
valtionvarainministeri Erkki
Liikanen,
jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen
noususuhdanteessa.
Vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen
yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000.
Markkinoilta poistettiin n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja
itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan 14500.
Tasavallan
presidentti Mauno
Koivisto kutsui
06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän
edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille
suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa
asioissa. Kokouskutsu oli Martti
Mannisen allekirjoittama
ja päivätty 16.04.1992. On
syytä epäillä, että kysymyksessä on valtiopetos, kun tasavallan
presidentti puuttuu riippumattoman tuomioistuinlaitoksen toimintaan.
Suomen
Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993
Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja
Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa
sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan
viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet
luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi
joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus
poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen
pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja
kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu
sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja
ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin
pääministeri Esko
Ahonhallituksen
toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro
Viinanen ja
kauppa- ja sisäministerinä Mauri
Pekkarinen.
Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”.
Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin
Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä
jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 14 500
valitsi lopullisimman ratkaisun.
Kera
Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä,
jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat
ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin
liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä
pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi
varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti
kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että
asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja Olavi
Änkö ja
hallitusneuvosSakari
Arkio sekä
KTM:n kansliapäällikkö Matti
Wuoria.
Talonrakennusalalla
kysyntä romahti vuoden 1989 14 000 talopaketista vuoden1995 2900
talopakettiin. Ylikapasiteettia muodostui rajusti. Vuoden 1992
tilinpäätöksien mukaan Suomen Taloteollisuuden tulos oli 80
miljoonaa markkaa miinuksella ja vierasta pääomaa oli 214 miljoonaa
markkaa, Honkarakenne Oy oli miinuksella 30 miljoonaa ja vierasta
pääomaa oli 242 miljoonaa markkaa, Pyhännän Rakennustuote Oy oli
miinuksella 20 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 100
miljoonaa markkaa. Alavieskan Puurakenne Oy oli Suomen kolmanneksi
suurin talotehdas, jonka tappio oli vuonna 1992 vain miljoona markkaa
tappiolla ja vierasta pääomaa oli 36 miljoonaa markkaa.
Säästöpankkien
pilkkomissopimusta tehtäessä 22.10.1993 perustettiin
ongelmaluottoja varten omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy.
Perustamisvaiheessa yhtiöön siirrettiin n. 3600 lainaa ja
kesäkuuhun 1994 mennessä n. 34 000 lisää. Kaikkiaan Arsenaliin
siirrettiin lähes 80 000 ongelmaluottoa, joista luottotappiot
korvattiin siirtäjäpankeille m. 50 miljardin pankkituella eli
kansalaisten maksamilla verovaroilla. Arsenal sai salaiseksi
valtiontalouden tarkastusviraston raportin sillä perusteella, että
sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden
tarkastusviraston mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500
miljoonan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On
todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu.
Raportin salaamisesta vastasi ministeri ja silloinen Vasemmistoliiton
puheenjohtaja Suvi Anne Siimes.
Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland
Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi
Anne Siimeksenallekirjoittamalla
kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin
markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla
markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta.
Nyt
näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta
korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja
eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli
kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri
myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva
johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka
mukaan jos sopimus puretaan niin koko kauppasumma laukeaa
maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain
vastainen.
Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta
selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin Sanomien
1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis
perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta
perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos).
Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin
tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että n.
1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi.
Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin liittyi
valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että
nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa
on yrittäjäpula.
Suomessa
pankkikriisi kosketti noin miljoonaa ihmistä, jotka joutuivat
kärsimään Suomen talouden ja poliittisten päättäjien
virhearvioinneista. Hinta on monen osalta äärettömän korkea.
Pankkikriisi jätettiin selvittämättä. Ei voi välttyä
vaikutelmalta, että asiasta on poliittinen sopimus puolueiden
kesken. Menettely on törkeä kansalaisten perusoikeuksien ja
oikeusturvan loukkaus. Se on ihmisoikeussopimusten vastainen
menettely.
Alavieskan
Puurakenne Oy ajettiin konkurssiin erikoisella tavalla vastoin
tehtyjä sopimuksia. Konkurssipesän suurimmat velkojat olivat Kera
Oy ja Arsenal Oy. Konkurssipesänhoitajina toimivat
varatuomarit Antti
Latola ja Hannu
Maskonen.
Alavieskan
Puurakenne Oy:n konkurssipesä valitsi tulevan syyttäjän Sulo
Heiskari tietoisesti
kaupanvahistajaksi jotta hän voi estää todellisten rikollisten
syytteeseen asettamisen. Syyttäjä Sulo
Heiskarin "oikeana
kätenä" on toiminut Ylivieskan lestadiolainen poliisi Raimo
Ollila.
SSP-sopimuksessa
oli sovittu lainvastainen toimialarationalisointi ja pankit tekivät
listat markkinoilta poistettavista yrityksistä. Alavieskan
Puurakenne Oy oli markkinoilta poistettavien listalla. Siksi toimijat
asiassa saattoivat toimia rikollisesti joutumatta vastuuseen
toimistaan.
Tässä
todistusaineistoa valtion rikollisesta toiminnasta:
Kera Oy:ssä oli
perustettu ns. ruumiinpesuryhmä varatoimitusjohtaja Seppo Arposen
alaisuuteen. Ryhmää veti kehityspäällikkö Veikko Anttonen.
Saattohoitajien tehtävänä oli poistaa markkinoilta pankkien ja
valtion hyväksymät yritykset. Saattohoitajina Alavieskan Puurkenne
Oy:ssä ja PR-Teollisuus Oy:ssä toimi Kera Oy:n kirjallisen
suosituksen perusteella mukaan tullut taloustieteen maisteri Jouni
Remes. Hän teki osakkaiden tietämättä Kera Oy:n kanssa seuraavan
sopimuksen
Tämä törkeä teko muita
osakkaita kohtaan. Kaikki muukin toiminta selkeästi osoittaa, että
taloustieteen maisteri Jouni Remes oli saattohoitaja. Kun erotimme
Jouni Remeksen, niin sen jälkeen Kera Oy ja Arsenal Oy vaativat
kansanedustaja Markku Kosken mukaan, että yrityksen
toimitusjohtajaksi on valittiva konsultti Stig Wweckström, joka heti
ensimmäisinä työpäivinään ilmoitti, että hänen tehtävänään
on ajaa yritys hallitusti alas eli saada yritys konkurssiin. Markku
Koski oli juonessa mukana, sillä hän ilmoitti PR-Teollisuus Oy:n
hallituksen kokouksen yhteydessä, että Kera Oy:n
varatoimitusjohtaja oli sanonut hänelle, että miksi menit mukaan
PR-Teollisuus Oy:n koska yritys on markkinoilta poistettavien
listalla. Arponen oli luvannut kuitenkin pelastaa Markku Kosken. Näin
myös kävi.
Konkurssisääntö
50 a § (31.1.1995/110)
Väliaikainen
pesänhoitaja voi myydä velallista ja suurimpia velkojia kuultuaan
konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajudessa kuin
se on välttämätöntä tappioiden välttämikseksi taikka
konkurssipesän hallinnosta tai hoidosta aihetuvien kustannusten
maksamiseksi
Tässä esimerkki salaituista pantatuista kiinnityksistä.
Maskonen ja Latola
toimivat lain vastaisesti ja myivät kiinteää omaisuutta, vaikka
heillä ei ollut siihen oikeutta. Lisäksi heillä ei ollut
valtakirjaa päämiehiltään toimia asiassa. He myivät toisen
omaisuutta omanaan. Lisäksi he salasivat kaupanteon yhteydessä 48
miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja ilmoittivat keskeneräisen
tilauskannan 15 miljoonaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli.
Kysymyksessä oli törkeä petos.
Kaupanvahvistajaksi
kauppakirjoissa on merkitty tuleva syyttäjä Sulo Heiskari.
Kauppakirjan allekirjoittajan mukaan kaupanvahvistaja ei kuitenkaan
ole ollut paikalla kun kauppakirjat on allekirjoitettu.
Kauppakirjan
allekirjoittaja todistaa, että hän ei ole koskaan tavannut
kaupanvahvistajaa. Myös kaupanvahvistajan todistaja todistaa, että
hän ei ole ollut paikalla kun kauppakirjat on allekirjoitettu.
Kaupanvahvistajan
kutsuma todistaja todistaa, ettei ole ollut paikalla kun kauppakirjat
on allekirjoitettu. Kaupanvahvistajaksi merkitty Kalajoen nimismies
Sulo Heiskari oli tuleva syyttäjä. Luonnollisesti hän on ollut
esteellinen syyttäjä syyttäjistä annetun lain perusteella, kun
kauppasopimuksista on käyty oikeutta. Hän ei ole kuitenkaan
jäävännyt asioista itseään vaan toiminut lain vastaisesti ja
tietoisen rikollisesti.
Kaupanvahvistajaksi
merkkity tuleva syyttäjä Sulo Heiskari on toiminut asioissa lain
vastaisesti ja hän on keskeinen tekijä lähes kaikissa minua
koskevissa oikeudenkäynneissä. Hän on toiminut esteellisenä
syytätjänä asioissani syyttäjistä annetun lain mukaan.
Alavieskan
Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kaupat. Kaupan purku on aina
lopullinen ja peruuttamaton. Kaupat purettaessa takaukset
purkautuivat, koska pääsopimus purettaessa liitännäiset eivät
voi jäädä voimaan. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki
PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla, sillä kaupat
oli purettu. Sen Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä tunnustaa
pesänluettelossa. Vaikka kaupat oli purettu niin siitä huolimatta
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n
konkurssiin ja asiassa antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän
lausuman varatuomari Paavo M. Petäjä ilman valtakirjoja ja
toimeksiantoja. Petäjä tunnustaa asian Oulun KRP:lle.
Varatuomari Paavo M.
Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoja
konkurssiassa. Siitä huolimatta hän on antanut väärän
todistuksen konkurssiasasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman
toimeksiantoja ja valtakirjoja.
Varatuomari
Paavo M. Petäjän tunnustaa ettei hänellä ollut valtakirjaa
konkurssiasiassa.
Asianajaja Asko Keränen oli paikalla velkojan
kokouksessa samoin kuin syyttäjä Sulo Heiskari, jossa todistin,
että konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu. Velkojain
kokouksen jälkeen asianajaja Asko Keränen pyysi valtakirjat jotta
hän voi valittaa konkurssipäätöksestä, koska konkurssi oli
laiton. Tässä Heino Virran valtakirja asianajaja Asko Keräselle.
Asianajaja
Asko Keränen jätti valituksen kuitenkin tekemättä ja tekijät
saattoivat rauhassa jatkaa rikollista toimintaansa.
Tutkinnanjohtajana asoissa toimi lestadiolainen poliisi Raimo Ollila,
joka jätti kaikki rikokset tutkimatta. Häntä suojelivat samaan
uskonlahkoon kuuluvat poliisit.
Poliisi
jätti kaikki rikokset tutkimatta. Asianajaja Hannu Maskonen ilmoitti
minulle, että maksa hänelle 10 000 mk ja jätä asioiden penkominen
niin hän ei hae minua henkilökohtaiseen konkurssiin. Ilmoitin
Maskoselle, että minä selvitän asiat enkä lopeta asioiden
penkomista. Asianajaja Hannu Maskonen haki minut henkilökohtaiseen
konkurssiin ja teki sen jälkeen oman henkilökohtaisen ratkaisunsa.
Tässä
asianajaja Hannu Maskosen muistokirjoitus.
Tässä
vain pintaraapaisu todistusaineistosta, jota poliisi ei ole tutkinut
ja oikeusistuimet ovat jättäneet käsittelmättä. Tarkemmat
todistusaineistot ovat Ylivieskan käräjäoikeudessa, mutta
käräjäoikeus ei suostu käsittelemään asiaa eikä korkein oikeus
suostu purkamaan vääriä päätöksiä. Uskon kuitenkin, että
oikeus voittaa.
Kalajoella
17.06.2016
Erkki
Aho
Tervetuloa
näyttelyyn!
