Kalajoki-näyttelyn synty

Näyttelyn synty

Kalajoki-näyttely on syntynyt terapiatyönä. Olen joutunut syyttömänä kärsimään neljä konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion, mikä muutettiin ehdonalaiseksi sekä lukuisia kunnianloukkaustuomioita. En ole koskaan saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Suomessa. Olen purkanut henkistä pahaaoloani lenkkeilyyn, kirjoittamiseen ( 18 blogia) sekä organisoimalla Kalajoen historiaa käsittelevän Kalajoki-näyttelyn, minkä olen rahoittanut 450 euron työttömyyskorvauksilla sekä ulosmitatulla eläkkeelläni. Olen kirjoittanut näyttelyn historiikit ja valinnut taitelijat sekä heidän työnsä aiheet. Taitelijat ovat huipputaitavia ja siksi Kalajoki-näyttely on saanut hyvää palautetta. Mistään en ole saanut taloudellista apua näyttelyn organisoimiseen enkä tekemiseen.

Jouduin työttömäksi vuonna 1996 ITC Finland Oy:n konkurssin jälkeen. Konkurssiin menneen yrityksen toimitusjohtajana en saanut työttömyyskorvauksia ja maan tapaan kuului tehdä konkurssiin menneen yrityksen toimitusjohtajista rikollisia keinolla millä hyvänsä. Minäkin jouduin kärsimään neljä konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion, mikä muutettiin ehdonalaiseksi sekä lukuisia kunnianloukkaustuomioita. Menetin omaisuuteni, omakotitaloni, kesämökkini, yritykseni, luottotietoni ja minut saatettiin rikollisilla toimilla ”elinikäiseen” ulosottoon. Olen joutunut olemaan maanpaossa valtion rikollisten järjestämän ahojahdin aikana. Olen joutunut törkein ihmisoikeusrikosten kohteeksi puolustaessani laillisia oikeuksiani. En ole saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä yli 20 vuotta kestäneen oikeustaisteluni aikana. Luonnollisesti tämä oikeustaistelu ja jatkuvien rikosten kohteena oleminen on ollut äärettömän raskasta aikaa. Sitä on lisännyt tiedotusvälineiden väärien tietojen levittäminen. Minut on mustamaalattu ja pyritty tekemään kelvottomaksi ja arvottomaksi yhteiskunnan ulkopuoliseksi olioksi. Oman terveyteni kannalta olen harrastanut erittäin paljon liikuntaa sekä kirjoittanut paljon ja siten purkanut syvää henkistä pahanolon tunnetta. Kalajoki-näyttely on syntynyt tämän pahanolon tunteen purkamisesta. Minulla on kiistattomat todistusaineistot Suomen valtion rikollisesta toiminnasta ja olen ne esittänyt blogeissani netissä. Olen paljastanut Suomen valtion rikollisen toiminnan ja teen sen nytkin.

Suomi koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen vakaan markan politiikasta. Talouspolitiikan virheet moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerinsinipunahallituksen. Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka kirjattiin Holkerin hallituksen ohjelmaan kuten myös Esko Ahon hallituksen ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet. Rahoitustarkastus laiminlöi tehtävänsä. Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen poliittisten ja talouden päättäjien aikaansaama.

Koivisto ei toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen johtokunnan jäsenetRolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri Erkki Liikanen, jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen noususuhdanteessa.
Vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000. Markkinoilta poistettiin n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan 14500.

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa asioissa. Kokouskutsu oli Martti Mannisen allekirjoittama ja päivätty 16.04.1992. On syytä epäillä, että kysymyksessä on valtiopetos, kun tasavallan presidentti puuttuu riippumattoman tuomioistuinlaitoksen toimintaan.

Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahonhallituksen toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro Viinanen ja kauppa- ja sisäministerinä Mauri Pekkarinen. Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 14 500 valitsi lopullisimman ratkaisun.

Kera Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja Olavi Änkö ja hallitusneuvosSakari Arkio sekä KTM:n kansliapäällikkö Matti Wuoria.
Talonrakennusalalla kysyntä romahti vuoden 1989 14 000 talopaketista vuoden1995 2900 talopakettiin. Ylikapasiteettia muodostui rajusti. Vuoden 1992 tilinpäätöksien mukaan Suomen Taloteollisuuden tulos oli 80 miljoonaa markkaa miinuksella ja vierasta pääomaa oli 214 miljoonaa markkaa, Honkarakenne Oy oli miinuksella 30 miljoonaa ja vierasta pääomaa oli 242 miljoonaa markkaa, Pyhännän Rakennustuote Oy oli miinuksella 20 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 100 miljoonaa markkaa. Alavieskan Puurakenne Oy oli Suomen kolmanneksi suurin talotehdas, jonka tappio oli vuonna 1992 vain miljoona markkaa tappiolla ja vierasta pääomaa oli 36 miljoonaa markkaa.

Säästöpankkien pilkkomissopimusta tehtäessä 22.10.1993 perustettiin ongelmaluottoja varten omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy. Perustamisvaiheessa yhtiöön siirrettiin n. 3600 lainaa ja kesäkuuhun 1994 mennessä n. 34 000 lisää. Kaikkiaan Arsenaliin siirrettiin lähes 80 000 ongelmaluottoa, joista luottotappiot korvattiin siirtäjäpankeille m. 50 miljardin pankkituella eli kansalaisten maksamilla verovaroilla. Arsenal sai salaiseksi valtiontalouden tarkastusviraston raportin sillä perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastasi ministeri ja silloinen Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi Anne Siimes.
Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksenallekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta.
Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen.
Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos). Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että n. 1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi. Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin liittyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.

Suomessa pankkikriisi kosketti noin miljoonaa ihmistä, jotka joutuivat kärsimään Suomen talouden ja poliittisten päättäjien virhearvioinneista. Hinta on monen osalta äärettömän korkea. Pankkikriisi jätettiin selvittämättä. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että asiasta on poliittinen sopimus puolueiden kesken. Menettely on törkeä kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan loukkaus. Se on ihmisoikeussopimusten vastainen menettely.

Alavieskan Puurakenne Oy ajettiin konkurssiin erikoisella tavalla vastoin tehtyjä sopimuksia. Konkurssipesän suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy. Konkurssipesänhoitajina toimivat varatuomarit Antti Latola ja Hannu Maskonen.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä valitsi tulevan syyttäjän Sulo Heiskari tietoisesti kaupanvahistajaksi jotta hän voi estää todellisten rikollisten syytteeseen asettamisen. Syyttäjä Sulo Heiskarin "oikeana kätenä" on toiminut Ylivieskan lestadiolainen poliisi Raimo Ollila.

SSP-sopimuksessa oli sovittu lainvastainen toimialarationalisointi ja pankit tekivät listat markkinoilta poistettavista yrityksistä. Alavieskan Puurakenne Oy oli markkinoilta poistettavien listalla. Siksi toimijat asiassa saattoivat toimia rikollisesti joutumatta vastuuseen toimistaan.

Tässä todistusaineistoa valtion rikollisesta toiminnasta:

Kera Oy:ssä oli perustettu ns. ruumiinpesuryhmä varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuuteen. Ryhmää veti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. Saattohoitajien tehtävänä oli poistaa markkinoilta pankkien ja valtion hyväksymät yritykset. Saattohoitajina Alavieskan Puurkenne Oy:ssä ja PR-Teollisuus Oy:ssä toimi Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella mukaan tullut taloustieteen maisteri Jouni Remes. Hän teki osakkaiden tietämättä Kera Oy:n kanssa seuraavan sopimuksen

Tämä törkeä teko muita osakkaita kohtaan. Kaikki muukin toiminta selkeästi osoittaa, että taloustieteen maisteri Jouni Remes oli saattohoitaja. Kun erotimme Jouni Remeksen, niin sen jälkeen Kera Oy ja Arsenal Oy vaativat kansanedustaja Markku Kosken mukaan, että yrityksen toimitusjohtajaksi on valittiva konsultti Stig Wweckström, joka heti ensimmäisinä työpäivinään ilmoitti, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas eli saada yritys konkurssiin. Markku Koski oli juonessa mukana, sillä hän ilmoitti PR-Teollisuus Oy:n hallituksen kokouksen yhteydessä, että Kera Oy:n varatoimitusjohtaja oli sanonut hänelle, että miksi menit mukaan PR-Teollisuus Oy:n koska yritys on markkinoilta poistettavien listalla. Arponen oli luvannut kuitenkin pelastaa Markku Kosken. Näin myös kävi.

Konkurssisääntö 50 a § (31.1.1995/110)

Väliaikainen pesänhoitaja voi myydä velallista ja suurimpia velkojia kuultuaan konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajudessa kuin se on välttämätöntä tappioiden välttämikseksi taikka konkurssipesän hallinnosta tai hoidosta aihetuvien kustannusten maksamiseksi

Tässä esimerkki salaituista pantatuista kiinnityksistä.

Maskonen ja Latola toimivat lain vastaisesti ja myivät kiinteää omaisuutta, vaikka heillä ei ollut siihen oikeutta. Lisäksi heillä ei ollut valtakirjaa päämiehiltään toimia asiassa. He myivät toisen omaisuutta omanaan. Lisäksi he salasivat kaupanteon yhteydessä 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja ilmoittivat keskeneräisen tilauskannan 15 miljoonaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. Kysymyksessä oli törkeä petos.

Kaupanvahvistajaksi kauppakirjoissa on merkitty tuleva syyttäjä Sulo Heiskari. Kauppakirjan allekirjoittajan mukaan kaupanvahvistaja ei kuitenkaan ole ollut paikalla kun kauppakirjat on allekirjoitettu.

Kauppakirjan allekirjoittaja todistaa, että hän ei ole koskaan tavannut kaupanvahvistajaa. Myös kaupanvahvistajan todistaja todistaa, että hän ei ole ollut paikalla kun kauppakirjat on allekirjoitettu.

Kaupanvahvistajan kutsuma todistaja todistaa, ettei ole ollut paikalla kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Kaupanvahvistajaksi merkitty Kalajoen nimismies Sulo Heiskari oli tuleva syyttäjä. Luonnollisesti hän on ollut esteellinen syyttäjä syyttäjistä annetun lain perusteella, kun kauppasopimuksista on käyty oikeutta. Hän ei ole kuitenkaan jäävännyt asioista itseään vaan toiminut lain vastaisesti ja tietoisen rikollisesti.

Kaupanvahvistajaksi merkkity tuleva syyttäjä Sulo Heiskari on toiminut asioissa lain vastaisesti ja hän on keskeinen tekijä lähes kaikissa minua koskevissa oikeudenkäynneissä. Hän on toiminut esteellisenä syytätjänä asioissani syyttäjistä annetun lain mukaan.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kaupat. Kaupan purku on aina lopullinen ja peruuttamaton. Kaupat purettaessa takaukset purkautuivat, koska pääsopimus purettaessa liitännäiset eivät voi jäädä voimaan. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla, sillä kaupat oli purettu. Sen Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä tunnustaa pesänluettelossa. Vaikka kaupat oli purettu niin siitä huolimatta Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin ja asiassa antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman varatuomari Paavo M. Petäjä ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Petäjä tunnustaa asian Oulun KRP:lle.

Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoja konkurssiassa. Siitä huolimatta hän on antanut väärän todistuksen konkurssiasasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman toimeksiantoja ja valtakirjoja.

Varatuomari Paavo M. Petäjän tunnustaa ettei hänellä ollut valtakirjaa konkurssiasiassa. 

Asianajaja Asko Keränen oli paikalla velkojan kokouksessa samoin kuin syyttäjä Sulo Heiskari, jossa todistin, että konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu. Velkojain kokouksen jälkeen asianajaja Asko Keränen pyysi valtakirjat jotta hän voi valittaa konkurssipäätöksestä, koska konkurssi oli laiton. Tässä Heino Virran valtakirja asianajaja Asko Keräselle.

Asianajaja Asko Keränen jätti valituksen kuitenkin tekemättä ja tekijät saattoivat rauhassa jatkaa rikollista toimintaansa. Tutkinnanjohtajana asoissa toimi lestadiolainen poliisi Raimo Ollila, joka jätti kaikki rikokset tutkimatta. Häntä suojelivat samaan uskonlahkoon kuuluvat poliisit.

Poliisi jätti kaikki rikokset tutkimatta. Asianajaja Hannu Maskonen ilmoitti minulle, että maksa hänelle 10 000 mk ja jätä asioiden penkominen niin hän ei hae minua henkilökohtaiseen konkurssiin. Ilmoitin Maskoselle, että minä selvitän asiat enkä lopeta asioiden penkomista. Asianajaja Hannu Maskonen haki minut henkilökohtaiseen konkurssiin ja teki sen jälkeen oman henkilökohtaisen ratkaisunsa.

Tässä asianajaja Hannu Maskosen muistokirjoitus.

Tässä vain pintaraapaisu todistusaineistosta, jota poliisi ei ole tutkinut ja oikeusistuimet ovat jättäneet käsittelmättä. Tarkemmat todistusaineistot ovat Ylivieskan käräjäoikeudessa, mutta käräjäoikeus ei suostu käsittelemään asiaa eikä korkein oikeus suostu purkamaan vääriä päätöksiä. Uskon kuitenkin, että oikeus voittaa.

Kalajoella 17.06.2016

Erkki Aho

Tervetuloa näyttelyyn!