Muotokuvan
on maalannut taitelija Rositsa Tancheva
Isäni Martti Jalmari Aho 28.01.1912 - 09.09.1978. Martti oli perheen kymmenes lapsi. Lapsista kaikkein rakkain.
Isän isä oli Matti Aho 10.08.1959 - 20.10.1938
Luonteeltaan oikein mukava mies. Suhteellisen varakas mies. Häntä vaivasi veren kalkkeutuminen. Puhui siitä sukuvikana. Syvästi uskonnollinen.
Isän äiti oli Kustaava Emeninä s. Kukko s.02.08.1873 - k.16.08.1949, Tomera, pystyvä, sukkela nainen. Sursillin sukua.
Kuvassa oikealta Martti Aho, Jalo Nivala, Erkki Saari ja tuntematon.
Isä vartiossa
Isä, kaljupäinen mies, sotilaskoulutuksessa
Isä ja Leo Mäenpää
Isä asemasodan aikana. Isä oikealla istumassa. Muistona tuolta ajalta kaunis koristerasia.
Kotirintaman kuva. Isä takana keskellä.
Isä takana neljäs vasemmalta.
Isä eturivissä toinen oikealta
Ahon perhekuva, minä isän sylissä.
Toinen Ahon perhekuva. Minä isän sylissä.
Isä oli innokas metsämies.
Isäni, opettaja Osmo Tokola ja serkkuni Vilho Murtoniemi
Isäni 50 vuotta.
Äitini Saima Aho ja isäni
Ylimääräiset
kertausharjoitukset eli YH-aika
Olojen
epävarmuus Euroopassa ja Venäjän vaatimukset Suomelle aiheuttivat
sen, että Suomessa toimeenpantiin liikekannallepano. Se tarkoitti
sitä, että reserviläiset kutsuttiin kertausharjoituksiin,
Hevosenottolautakunnat ottivat hevosia ja ajoneuvoja armeijalle. Myös
moottoriajoneuvot henkilö- ja kuorma-autot ja moottoripyörät
otettiin armeijan käyttöön.
13.10.1930
Raution sotaveteraanit saivat määräyksen kokoontua Pöllän koululle
Täältä marssittiin Sievin asemalle, jossa yövyttiin koululla.
Sieltä siirryttiin Kokkolan suojeluskuntatalolle (Vartiomaja), jossa
varusteet saatiin.
Raution
reserviläiset pääosiltaan tulivat kuulumaan kahteen rykmenttiin.
Nämä olivat Kokkolassa muodostettu JR64, jonka päällikkönä oli
Evl. Merikallio, osa rautiolaisista joutui Kemissä muodostettuun
JR64, jonka päällikkö oli Evl Fagernäs.
JR
24 vaiheet
Tämä
rykmentti oli täysin reserviläisiä. Se siirtyi Kannakselle ja
purettiin junista Sairalan asemalle. Täältä rykmentti marssi
Kiviniemeen, Kannaksen armeijan komentaja oli kenraali H. Österman.
JR23
kuului 8 D, jonka komentaja oli eversti C.Winel. JR24 komentaja oli
evl V. Merikallio. Rykmentti sijoitettiin Kivenniemen alueelle,
tehden niinä viikkoina kun oli vielä rauhanaika, linnoitustöitä.
04.12.1939
neuvostojoukot saivat kosketuksen sillanpääasemaan, joka olii
Kiviniemessä Vuoksen eteläpuolella. 06.12.1939 armeijakunnan
komentaja antoi määräyksen tyhjentää sillanpääasema ja joukot
vetäytyivät Vuoksen pohjoispuolelle. Samalla räjäytettiin salmen
yli johtavat sillat, rautatiesillan räjäytys oli vain osittainen,
mutta sekin tuli kulkukelvottomaksi.
07.12.1939
tek vihollinen epäonnistuneen hyökkäyksen, ponttoneja ja lauttoja
hyväksikäyttäen. Kosken yli päässeet viholliset tuhottiin.
08.12.1939
luultiin pohjoissuunnan olevan suomalaisten hallussa, Yllättäen
sattin vihollisen tulitusta Mustosen autotallista (kellari) ja
läheisestä rakennuksesta, ja rakennuksen valtaaminen osoittautui
vaikeaksi, Vankeja saatiin 34, mutta omatkin tappiot olivat suuret,
yhteensä 14 haavoittunutta ja kaatunutta.
Tilanne
tällä lohkolla rauhoittui, mutta pienempiä hyökkäyksiä oli.
Tykistötuli sen sijaan oli kiivasta. Esim. helmikuun 11 päivänä laskettiin divisioonan lohkolle tulleen asemiin noin 12000
kranaattia.
Kun
helmikuun lopulla hyökkäyksen painopiste siirtyi Vuosalmi-Äyräpään
alueelle, siirrettiin sinne rykmentin III-pataljoona 5 päivä
maaliskuuta ja alistettiin evl. Matti Laurilalle (JR23). Tämän
pataljoonan komentaja oli kapteeni Lampinen, Pataljoona joutui olemaan
Vuosalmella rauhantekoon 13.3.1940 saakka.
Rauhan
tultua aloitettiin vetäytymismarssit uudelle rajalle, jossa oltiin
19.3.1940 Ruokolahden pitäjässä. Täältä joukkoja kotiutettiin
suurin osa toukokuun aikana, mutta joidenkin kotiuttaminen venyi
kesään. Tässä pataljoonassa oli rautiolaisista ainakin Joonas
Saari, Martti Sipilä ja Väinö Pernu, Mahdollisesti muitakin,
pääosa rautiolaisista kuuluessa 11 pataljoonaan.
JR64
tapahtumat
Taistelut
Suomussalmen kirkonkylässä
Juntusrannasta
Suomensalmea kohden eteni venäläinen 163 D Selentsovin komentamana.
Se eteni suuntana Suomusalmi-Raate. 06.12.1939 irtaannuttiin
Suomussalmen kirkonkylästä. 07.12.1939 tuli Suomussalmeen
komentajaksi eversti Siilasvuo. Venäläiset olivat edenneet
Suomussalmen kirkolle. 09.12.1939 ne yrittivät Haukkperän lossilta
yli, mutta en lyötiin takaisin.
Siilasvuo
ottaa aloitteen
11.12.1939
JR 27 hyökkää Kuivaselmen yli suuntana Suomusalmen kirkonkylä,
yhteys Kiantajärveen saakka vallattiin, mutta piti vetäytyä.
Taistelut muodostuivat puolustustaisteluiksi, Raatteen tietä
lähestyi venäläinen 44. divisioona,
Evl.
U. Fagernäsin komentamana JR 64 saapui Suomussalmelle. 24.12.1939
tuli toinen pataljoona, 24-25.12. välisenä yönä tuli 111
pataljoona (kapt. Simelius) 26.12.1939 saapui Suomussalmelle kapt.
Mankosen komentama I pataljoona. Tässä pataljoonassa olivat myös
rautiolaiset.
Kun
ensimmäinen yritys Hankoniemen valtaamiseksi ei onnistunut,
aloitettiin 27.12. aamulla uusi hyökkäys. Turjanlinnan alue saatiin
tunnin kuluessa vallatuksi, mutta koko Hankoniemeä ei saatu samana
päivänä.
28.12.1939
aamulla vihollinen alkoi vetäytyä Kinnasjärven jäätä pitkin
kohti itää ja JR 27 miehitti koko kirkonkylän, saman päivän
iltalla JR 64 sai yhteyden JR 27:aan.
Raatteen
tien taistelut
Venäläisten alkuperäisen hyökkäyssuunnitelman arvellaan olleen sellaisen, että
Juntusrannassa 163 D ja Raateesta hyökkävä 44 D kohtaavat
Suomussalmen kirkolla. 163 D pääsikin lähes tavoitteeseensa, mutta
44 Divisioonan hyökkäys viivästyi. Näin suomalaiset saivat
torjuttua ensin 163 D:n ja sen jälkeen käydä 44 Divisioonan
kimppuun.
Raatteessa
oli vielä vuodenvaihteessa rauhallista, vihollinen kaivautui asemiin,
vihollista häirittiin partiotoiminnalla yötä päivää. Tammikuun
2. päivänä JR 64 joukot saapuivat määrätylle ryhmitysalueelleen
Heikkilän kylään.
03.01.1940
avattiin järviä pitkin tie Raatteen tien alkupäähän laitettiin
lähelle valtakunnan rajaa. Samaan aikaan aikaan Siilasvuo sai
joukkojensa vahvistukseksi JR65:n, sen miehistö koostui satakunnan
seudun reserviläisistä.
Hyökkäysvaihe
JR64:n
Ii ja III pataljoona etenivät Raatteen tie alkupäähän ja estivät
apuvoimien tulon rajan takaa. Ryhä Kari Er.P.15, IV KT-Pr ja 17jr63
hyökkää tielle Kokkajärven Tyynelän maastossa. Ryhmä Mäkiniwmi
JR27 ja SP 1 hyökkää Haukialaan. Ryhmä Mandelin JR65 ym. saartava
Hankialan. Hyökkäysryhmityksessä oli siinä neljä erillistä
osastoa joista JR 64 itäisin. 05.01.1940 rykmentin komppania Lavi
saavutti Raatteen tien rajan läheisyydessä. Muu joukko katkaisi
tien Likoharjun kohdalla. 06.01.1940 yritti vihollinen työntää
Fagernäsin joukot pois, mutta ei onnistunut. Raatteen tie vallattiin
mottitaisteluilla, joissa yksi motti kerrallaan murrettiin. Raatteen
tien taistelut päättyivät 07.01.1940 ja vihollisen 44 Divisioona
tuli lyödyksi. Sotasaalis oli suuri, sotavankejakin saatiin 1200.
Pakkaset olivat koko taistelujen ajan erittäin kovia, 40-45 asteen
paikkeilla. Paleltumisvammoja oli paljon, rautiolaisillakin Matti
Jyringin ja Paavo Haapakankaan jalat paleltuivat.
Pitkäranta
ja Kollaa
Tammikuun
13-14 päivänä JR saapui Laatokan koillispuolelle IV armeijakunnan
joukkoihin, evl Fagernäsin johtama osasto ”Kilpa” määrättiin
hyökkäämään Pitkäänrantaan 16-17.1., mutta tavoitetta ei
saavutettu (pakkasta yli 40 astetta).
I
JR64 ratsumestai Paaavolan osasto hyökkäsi Uomaa-Lemetin tielle,
niin syntyi Lemetin motti, joka oli yksi talvisodan kuuluisia
motteja. Tammikuun lopulla 11 ja 111 pataljoona olivat Laatokan
rannassa Pitkärannan linjalla (1 pataljoona taisteli Uomaalla)
17-18.1. III pataljoona valtasi Pitkärannan kasarmin maaston
Peräkylään saakka. 22.2. I pataljoona siirrettiin Kollaalle ,
jossa oli erittäin kovia taisteluita ja Kollaan maastossa se oli
rauhan tuloon saakka. Edellä kuvatuissa taisteluissa moni
rautiolainen mieskin menetti henkensä ja moni sai elinkautisen
vamman.
Paitsi
rykmenteissä JR 24 ja JR 64 joissa rautiolaiset suurimmaksi osaksi
olivat , oli Raution poikia varsinkin asevelvollisia monissa
muissakin joukko-osastoissa.
Jatkosodan
aikana Raution miehet osallistuivat sotaan siten, että reserviläiset
kuuluivat JR/29:ään, jonka komentajana oli evl. Paavo
Susitaival. Ne
miehet, jotka sodan kestäessä suorittivat asevelvollisuuttaan
kuuluivat JR/50:een, jonka komentajana oli evl. Aho.
Asevelvollisia oli myös JR/8:ssa, jonka komentaja oli
ev. Autti. Tämä
rykmentti on "tuntemattoman sotilaan
rykmentti".
Keskipohjalaisrykmentti
määrättiin liikekannallepanomääräyksen mukaan perustettavaksi
18.6.1941. Tällöin lämpimänä kesäpäivänä jaettiin Raution
reserviläisille palvelukseenastumismääräys. JR/29:n
III-pataljoona muodostettiin Sievin asemalla. Sinne rautiolaiset
marssivat 18.6.1941 Pöllän koululta.
Nämä
kolme rykmenttiä JR29, JR50 ja JR8 muodostivat tulevissa
sotatoimissa 11 divisioonan, jonka komentajan oli
jalkaväenkenraaliksi myöhemmin noussut K.A.Heiskainen,
joka sai lempinimen "Kylmä Kalle".
Kun
III pataljoona oli Sievissä Ylitalojen pihoilla saatu koottua,
sotilaspuvut ja varustukset aseineen jaettua, marssi se
komppanioittain Sievin aseman KPO kaupan vieressä olevalle kentälle.
Rykmentinkomenttaja everstiluutnantti Paavo
Susitaival piti
voimakashenkisen puheen pataljoonalle.
20.6.1941
kolmas pataljoona, jossa rautiolaiset olivat sen seitsemännessä
komppaniassa sekä osa kranaatinheitinjoukkueessa, kuormattiin niin
sanottuihin härkävaunuihin. Ylivieska-Iisalmi-Pieksämäki kautta
tultiin Joensuun lähelle Ylämyllyn aseman tienoille 23.6. Täällä
otettiin telttamajoitus käyttöön, ja varsinainen sotilasselämä
alkoi.
Seitsemännen
komppanian ensimmäinen taistelu
Kolmas
pataljoona sai määräyksen 6.7.1941 vallata rajan läheisyydessä
oleva vihollisen tukikohta Ilomäki. Se kuului Värtsilän pitäjään.
Illalla 17.45 annettiin suomalaisten tykistökeskitys Ilomäkeen.
Hyökkäyksen ensimmäisessä portaassa oli 8 komppania (Kalajoki).
Tässä ensimmäisessä hyökkäyksessä kävi niin, että oma krh
tulittaessa Ilomäkeä ampui vahingossa liian lyhyitä laukauksia.
Näistä osa putosi etenevään komppaniaan. Eteneminen pysähtyi.
Kaatuneita ja haavoittuneita tuli. Tämän johdosta 8 komppania
vedettiin takaisin ja nyt oli 7 komppanian vuoro. Komppanian kolmas
joukkue teki oikealta sivustalta kaarroksen ja karkotti siellä
olleen vihollisen partion. Tämä käytti ensi kerran ns.
kiväärikranaatteja, jotka ammutaan tavallisella kiväärillä ja
ovat käsikranaatin kokoisia. Ne räjähtävät ilmassa. Näistä
kranaateista Jaakko
Yliverronen haavoittui
käteen ja joukkueenjohtaja vänrikki Eero polveen.
Ilomäen varustukset olivat niin vahvat, että ilman tykistön
tulivoimaa ja apua ei noille bunkkereille voitu mennä. Rinteessä
haavoittui muun muassa Kaarlo
Korhonen Rautiosta.
Seuraavana
aamuna hyökkäys uusittiin tykistötulen jälkeen ja nyt Ilomäki
vallattiin suuremmitta tappioitta.
Seitsemännen
komppanian toinen taistelu
Ilomäen
valtauksen jälkeen 12.7.1941 III pataljoona alistettiin osittain JR
50:lle ja JR 8:lle. Seitsemäs komppania hyökkäsi JR 8:n kanssa
Koirivaaran maastossa. Kun lähdettiin metsätieltä hyökkäämään
Koirivaaran kukkuloita kohti, oli 7 komppanian ryhmitys kantakolmio.
Se tarkoitti sitä, että eturivissä etenivät I, II ja IV
joukkueet, III joukkue, joka oli menettänyt joukkueenjohtajan
Ilomäessä, oli hyökkäyksen reservinä ja eteni noin 50 metriä
takana. Noin kilometrin jälkeen alettiin nousta ensimmäiselle
kukkulan rinteelle. Rinteen päällä oli jotakin rakennelmia ja
todettiin liikehdintää. Kun ei oltu varmoja, missä vihollinen oli
ja missä oli omat joukot, huudettiin rinnettä noustessa, että
"Onko siellä suomalaisia?". Sieltä vastattiin "On
suomalaisia". Mutta lähestyttäessä mäen ylärinnettä
alkoivat konekiväärit laulaa ja käsikranaatteja lenteli mäeltä
suomalaisia kohti. Komppania sai tuliylläkön niskaansa.
Käsikranaatit lentelivät ja suorasuuntaustykin ammukset sekä
kaukaisempi tykistö yhtyi leikkiin. Rautiolaisista Vilho
Hihnala haavoittui
konekiväärisuihkusta vaikeasti ja joukkosidontapaikalle
kannettaessa hän menehtyi. Aukusti
Pahkamaa haavoittui
käsikranaatista jalkaansa. Kirivaaran valtauksen jälkeen seitsemäs
komppania siirtyi metsämaastossa muutaman kilometsin päässä
olevaan Helmelänvaaran tienoille.
Seitsemäs
komppania ohittaa Soanlahden
Seitsemäs
komppania sai marssia vapaasti Soanlahden maantietä etelään,
Jääkärikomppania oli lähetetty pyörillä vihollisen perään.
Rykmentti sai 18.7.1941 käskyn siirtyä marssien Uomaalle. Samalla
kuljettiin talvisodan kuuluisan Lemetin mottialueen läpi.
Vanhan
rajan ylitys
Uomaalta
jatkettiin marssien melko vapaasti. Tilanne oli vihollisen puolella
käynyt kestämättömäksi. Siksi se vetäytyi nopeasti. Uomaalta
jatkettiin Käsnäselän kautta Kolatselkään. Tällä välin
ylitettiin vanhan valtakunnan raja. Seutu oli rämeistä metsää.
Pahaista maantietä jatkettiin Kolatselkään, jossa nähtiin
harmaita Itä-karjalaisen rakennustyylin puoliksi lahonneita taloja.
Hyrsylän
taistelut
Kolmas
pataljoona saapui 24.7.1941 korpimaiseman halki monta vuorokautta
marssittuaan Hyrsylän kylän lähistölle. Marssien aikana
viholliseen yhteyttä oli pitänyt kevytosasto Riitesuo,
jolta kolmas pataljoona otti etulinjan valvonnan vastuulleen.
Seitsemäs komppania asettui asemiin itäänpäin menevän vähäisen
tien molemmin puolin.
Rautiolaisten
kolmas taistelu
Kolmas
pataljoona sai 25.7.1941 määräyksen vallata Hyrsylän kylä.
Pataljoona kiersi Hyrsylän itäpuolelle sitä polkua, jota se oli
aikaisemmin partioinut. Kylän valtauksen jälkeen pataljoona
kokonaisuudessaan saapui Suonjoen rannalla Ignoilan kylän luokse.
Igonoila asemavaiheen aikana ei ollut helppoa. Tällöin
kaatuivat Heikki
Perttula, Veikko Kola ja Erkki
Toivanen. Heino
Hillukkala, Onni Olkkonen, Vilho Murtoniemi, Jaakko Tokola, Eino
Mustasaari, Osmo Tokola ja E.
Pirttilahti haavoittuivat.
JR
50 otti 12.8.1941 Ignoilan asemat ja kolmas pataljoona siirtyi
kuorma-autoilla Yläjoelle, jossa I ja II pataljoona jo olivat. Ajoa
kesti nelisen tuntia.
Komppania majoittui 20.8.1941 Beskin
asemalta noin 1 km itään. Petroskoin rautatie oli saatu poikki.
Ratakiskoja oli räjäytetty ainakin kahdeksasta kohti. Panssarijuna
jäi mottiin. Saksalaiset pommikoneet saivat lopulta tuhottu
panssarijunan. Hyrsylän ja Yläjoen seudun taistelupäivät ja
viikot olivat JR 29:lle erittäin raskaat.
Somban
kylän valtaus
JR29,
jolle Raution komppania oli alistettu, sai käskyn vallata
tulivalmistelun jälkeen Somban kylä. Iltamyöhällä seitsemäs
komppania sai käskyn saartaa kylä idästä. Viholliseen saatiin heti
kosketus ikävällä tavalla, Yksi Raution mies surmattiin
pistimellä. Siinä syntyneessä kahakassa Otto
Saaronmaa sai
kuitenkin tuhottua vihollisporukan. Seuraava päivä ja yö pidettiin
motti kiinni. Motitus onnistus ja Somban kylä vallattiin. Vihollisia
kaatui 53.
Ikävä
yllätys
Somban
jälkeen kauniin syyskesän päivän siirryttiin muutamia kilometrejä
itään. Komppania sai muutaman kilometrin marssittuaan luvan
pystyttää teltat. Oli lepohetken vuoro. Niinpä kolmas joukkuekin
pystytti kaksi telttaa ja pojat hiipivät levolle,. Kolmannessa
joukkueessa jäi vartioon aluksi Olavi
Blomqvist.
Eipä kestänyt monta minuuttia, kun telttaan kuului outoa huutoa ja
laukaus. Sombasta harhailevia vihollisia oli metsässä pyrkimässä
omille linjoilleen. Yksi yritti pistimellä surmata Olavin.
Vihollinen saikin Olavin sydämen kohdalle osuman, mutta Olavi, joka
tunnettiin erittäin nopeana ja toimintakykyisenä miehenä, sai
survaistua pistimen sivuun. Pistin nirhaisi rintalastaan aikamoisen
kolon. Olavin konepistooli lopetti pistämistä yrittäneen suuren
miehenkoljatin. Olavi vietiin nopeasti JSP:lle.
Sombasta
Pääsään
Somban
valtauksen jälkeen Raution komppania eteni Suojärven-Petrsokoin
leveän maantien tuntumassa. Kintaan kylä vallattiin III pataljoonan
voimin ja jatkettiin kilometri kaksi eteenpäin. Saatiin kovaa
tykistötulta vastaan. Tässä tykistötulessa Jaakko
Yliverronen,
joka oli juuri palannut ensimmäiseltä toipumislomaltaan, haavoittui
heti uudestaan.
Teru
eli Prääsä
Niiniselän
kylään ryhtyivät hyökkäämään I ja II pataljoona. Prääsä
oli siinä risteyksessä, jossa Kintaasta tuleva tie kohtaa
Aunuksesta tulevan tien. Maasto oli suurimmaksi osaksi suota ja
vaikeakulkuista rämettä. Matkaan meni koko yö.
Kranaatinheitinmiehet ja konekiväärimiehet olivat lujimmilla
kantamuksineen. Kukkulalla oli ruispelto, joka oli jo leikattu.
Kuhilaita oli pystyssä. Pian alkoi kuulia tulla niskaan. Kylä näkyi
hyvin kukkulalle. Ruispelto muuttui perunapelloksi. Siellä oli
naapuri vastassa. Kylässä oli useita hyökkäysvaunuja, jotka
ryhtyivät ampumaan kukkulalle. Tässä 7.9.1941 aloitetussa Prääsän
hyökkäyksessä kaatuivat Niilo
Saaronmaa, Matti Kivisaari, Lauri Huuha ja Arvi
Hietamäki.
Haavoittuneina poistuivat rivistä Lauri
Haveri, Jaakko Tokola, Väinö Haapakoski ja Janne
Haapasaari.
Prääsän
valtauksen aikana haavottuneiden saaminen jsp:ltä eteenpäin oli
vaikeaa. Monet haavoittuneet olisivat ehkä selviytyneetkin, jos apu
olisi ollut nopeampaa.
III
pataljoona hivuuttautui vähän kerralaan Prääsän kauppalaan.
Prääsässä yhtyivät rykmentti II ja pataljoona III. JR8 kävi
raivoisia taisteluita Pyhäjären asutuskeskuksessa. Täällä Armas
Vuorio haavoittui
vaikeasti.
Prääsästä
Matroosaan ja Vilgaan
Prääsän
jälkeen saatiin päivän parin lepo. Prääsästä itään oli
vihollinen pesiytynyt metsäkukkulaan, jonka valtaus tuotti uusia
tappioita Aale
Petäjistö haavoittui
vaikeasti. Hänen veljensä Veikko syöksyi
auttamaan veljeään, mutta hän kaatui samalle paikalle. Aale
saatiin kannettua pois, mutta hän menehtyi
joukkosidontapaikalle. Valo
Niska ja Kaarlo
Verronen haavoittuivat.
Pataljoona eteni aina Matroosan kylän laidalle. Matroosan jälkeen
Raution komppania eteni vähäisin taisteluin Puolimatkan eli
Polovinan kylään. Polivinan jälkeen oli vuorossa Vilgan valtaus.
Raju tykistökeskitys osui 7 komppanian alueelle täsmällisesti.
Kranaatti osui nuotioon ja Eino
Kärkinen huusi
apua. Eino menehtyi nopeasti ja Augusti
Niiranen oli
kaatunut. Keskitys pani komppania sekaisin. Hevosia kuoli ja kalustoa
menetettiin. Erkki
Kuoppala ja Yrjö
Hakkarainen haavoittuivat.
Pataljoonan komentaja ratsumestari Eerola kaatui
tarkka-ampujan luodista. Taistelussa kaatuivat Eero
Yliverronen ja Väinö
Hollanti. Saatiin
uustista kuulla, että suomalaiset olivat valloittaneet Äänislinnan
kaupungin.
Äänislinna
Äänislinnassa
oleville sotilaskasarmeille siirtyi myös III pataljoona. Pataljoona
oli niin loppuunkulunut, että sille annettiin kolmen viikon
toipumisaika. Raution kirkkoherra Kalevi
Vihma kävi
komppaniaa tervehtimässä.
Syvärille
Lepokauden
jälkeen pataljoona ja myöehmmin koko rykmentti siirrettiin
junakuljetuksessa Petroskoissa Syvärin asemalle. Syvärin asemalta
marssittiin 30-40 km pohjoispuolen heikkoa tietä Äänisjärvelle
päin Homorovitsankullän. Täällä otettiin etulinjan vastuu.
Homorovitsan rintamilla II ja III pataljoona miehittivät Kimjärven
maason. Talvi painoi päälle. Marras-joulukuun vaihteessa alettiin
korsujen teko. Maaliskuun 10 päivänä rykmentin purkamiskäsky
määräsi, että 1912 ja sen jälkeen syntyneet reserviläiset
siirretään I pataljoonan alaisiksi ja osa Kevyt Osasto 10:een.
Vuonna 1911 syntyneet ja sitä vanhemmat pääsivät siviliin. Tähän
päättyi rykmentti JR 29 vaiheet yhtenäisenä sotilasyksikkönä.
Raution komppaniasta suurin osa siirtyi I pataljoonan yhteyteen.
Suomalainen
partio kävi 21.7.1942 Kiipuron takan. Partiossa oli 14 miestä.
Paluumatkalla linjojen ylitys epäonnistui. Olavi
Pokela kaatui
ja yhdeksän haavoittui. Vain neljä säilyi terveenä. Omat joukot
tulivat apuun.
Lähdeaineisto:
Raution Sotaveteraanit: Vapauden puolesta Osmo Tokolan kirjoitus
Osmo
Tokolan sotaa kuvaavat maalaukset taidenäyttelyssäni