Kalajoki nayttely

lauantai 3. lokakuuta 2020

Jukka Uunilan muotokuva taidenäyttelyssäni

Jukka Uunila

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Uunila

Ahti Juhani ”Jukka” Uunila (s. 4. kesäkuuta 1923 Oulu)on suomalainen urheiluvaikuttaja, jota vaikutusvaltansa ja uransa keston vuoksi on kutsuttu myös ”urheilun Kekkoseksi”. Näkyvimmissä tehtävissä hän oli Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) puheenjohtajana 1982–1993 (varapuheenjohtaja 1961–1981), Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana 1969–1984 (varapuheenjohtaja 1965–1968), Suomen Urheiluliiton (SUL) puheenjohtajana 1965–1974[sekä Veikkauksen toimitusjohtajana 1973–1990.

Nuoruus

Ensimmäiset vuotensa Jukka Uunila asui Himangalla. Hänen isänsä Kalle toimi suojeluskunnan aluepäällikkönä ja äitinsä Sally kansakoulunopettajana. Jukalla oli kaksi veljeä. Perhe harjoitti myös maanviljelyä. Kun perhe muutti Kokkolaan, Jukka meni mukaan KPV:n jalkapallotoimintaan. Hänen lopulliseksi lajikseen tuli kuitenkin yleisurheilu, päälajina 400 metrin aitajuoksu kansallisella tasolla. Ura jäi lyhyeksi, kun hän ryhtyi valtakunnallisiin valmennus- ja järjestötehtäviin.

Ura

Uunila lähti kesällä 1941 suoraan lukiosta jatkosotaan. Sodan päätyttyä hän opiskeli Suomen urheiluopistossaVierumäellä liikuntaneuvojaksi ja palkattiin Suomen Urheiluliiton aluevalmentajaksi 1946–1949

Uunila toimi Kuortaneen urheiluopiston ensimmäisenä johtajana 1949–1960, sen jälkeen Ilkka Oy:n toimitusjohtajana Seinäjoella 1960–1962 ja sitten Helsingissä Veikkauksen omistaman kirjapaino Kvartto Oy:n toimitusjohtajana 1962–1973 ja huipensi uransa Veikkauksen toimitusjohtajana.

Uunila oli karismaattinen johtaja, monen mielestä kenraali- tai ministeriainesta. Hän suunnittelikin koulupoikana upseerin uraa, mutta sota muutti suunnitelmat. Hän oli erinomainen puhuja ja esiintyjä, jolla oli urheilusta valtava tietomäärä ja laaja-alainen kokemus seuratasolta valtakunnallisiin järjestöihin. Häntä houkuteltiin politiikkaan, mutta hän ei koskaan suostunut minkään puolueen ehdokkaaksi vaaleissa.

Uunilan heikko puoli oli kielitaidon puute. Sen takia hän ei koskaan päässyt kansainvälisiin johtotehtäviin.

Uunila sai kauppaneuvoksen arvon 1976. Veikkauksen ja urheilujärjestöjen johtamisen ohessa hän oli muun muassa Union Öljy Oy:n hallintoneuvoston jäsen ja Tapiola-yhtiöiden hallintoneuvoston pitkäaikainen varapuheenjohtaja.

Uunilalle myönnettiin ansioistaan Suomen urheilun hyväksi Suomen urheilun suuri ansioristi vuonna 1983.Vuonna 2008 Uunila palkittiin Suomen urheilugaalassa Elämänurapalkinnolla työstään urheilun parissa. Hän on Suomen Urheiluliiton kunniapuheenjohtaja. Jyväskylän yliopistossa hän sai 1982 liikuntatieteiden kunniatohtorin arvon.

SUL

Uunila valittiin yleisurheilun lajiliiton Suomen Urheiluliiton johtokuntaan 27-vuotiaana 1951, nuorempana kuin kukaan sitä ennen tai sen jälkeenkään.[8] Hän tuli SUL:n puheenjohtajaksi 1965, kun suomalainen yleisurheilu oli heikommalla tasolla kuin koskaan ennen, esimerkiksi vuoden 1966 EM-kilpailuista Budapestista ei saatu yhtään mitalia. Puheenjohtaja Uunila käynnisti 1960-luvun lopussa SUL:n kehittämisohjelman, johon liittyivät organisaation uudistaminen, taloustilanteen kohentaminen, valmentajakoulutuksen lisääminen, yleinen johtamiskoulutus myös piiri- ja seuratasolla sekä urheilijoiden harjoitusmahdollisuuksien parantaminen esimerkiksi uuden stipendijärjestelmän avulla. Puheenjohtaja Uunila hankki Suomeen maailmankuulun kestävyysjuoksuvalmentajan Arthur Lydiardin Uudesta Seelannista. Lydiard sai aikaan perinteisen kestävyysjuoksun uuden nousun, jonka tuloksena olivat Juha Väätäisen menestykset Helsingin EM-kisoissa 1971 sekä Lasse Virénin ja Pekka Vasalan voitot Münchenin olympiakisoissa 1972. Uunila jätti SUL:n puheenjohtajuuden 1974, kun Suomi oli saavuttanut laajaa menestystä EM-kilpailuissa Roomassa.

Olympiakomitea

Olympiakomitean puheenjohtajana Uunila samalla tavalla uudisti järjestön organisaatiota ja kohensi sen taloutta. Hän oli 1950- ja 1960-luvuilla olympiajoukkueiden johtotehtävissä (joukkueen ylijohtaja Mexicossa 1968), ja on ollut paikalla kaikkiaan 20 olympiakisoissa.

SVUL

Urheilun keskusjärjestön SVUL:n puheenjohtajana Uunila joutui 1990-luvun alussa näkemään Suomen suurimman aatteellisen järjestön taloudellisen tuhon, kun nousukauden aikana SVUL sijoitti lainarahalla varojaan erilaisiin toimistotaloihin, laskettelukeskuksiin ja kelomajoihin, jotka 1990-luvun alun talouslamassa joutuivat ylivoimaisiin vaikeuksiin. Uunila oli vuosikymmeniä puhunut ja tehnyt työtä sen eteen, että Suomeen saataisiin yksi ja ainoa urheilun keskusjärjestö. Niitä oli 1990-luvun alussa vielä neljä: SVUL, Työväen Urheiluliitto (TUL), ruotsinkielisten urheilujärjestö CIF ja Suomen Palloliitto, jonka ohjelmassa tosin oli vain jalkapallo. Talouslaman takia valtiovalta ryhtyi toimiin säästöjen aikaansaamiseksi ja 1993 perustettiin uusi keskusjärjestö Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU). Uunilan johtama SVUL oli kuitenkin lähes konkurssitilassa, eikä lähtenyt SLU:n jäseneksi. SVUL:n toiminta käytännössä loppui 1993, vaikka järjestöä ei ole koskaan virallisesti lakkautettu. Uunilan loistavaan maineeseen tuli pieni tahra. Hän todisteli vastustaneensa SVUL:n hallituksessa huikeimpia investointisuunnitelmia, mutta jääneensä demokraattisessa päätöksenteossa vähemmistöön.

Veikkaus

Veikkauksen toimitusjohtajana Uunila oli kehittämässä perinteisen vakioveikkauksen ja loton oheen runsaasti uusia pelimuotoja. Veikkauksen liikevaihto ja tuotto moninkertaistuivat hänen aikanaan.

Uunila, Jukka (1923–)

http://www.suhs.fi/uunila-jukka-1923/

Kauppaneuvos, liikuntatieteiden kunniatohtori, Veikkauksen toimitusjohtaja, urheilujohtaja

Jukka Uunila voi sanoa perustellusti 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimmäksi kotimaisilla areenoilla toimineeksi suomalaiseksi urheilujohtajaksi. Hän vaikutti SUL:n, Suomen Olympiakomitean ja SVUL:n johtotehtävissä yli 40 vuoden ajan. Uunila vaikutusvaltaa lisäsi Oy Veikkaus Ab:n toimitusjohtajuus. Uunila on ollut ennen kaikkea yleisurheilumies ja huippu-urheilun edunvalvoja.

Jukka Uunila syntyi suojeluskunnan aluepäällikkönä toimineen isän ja opettajaäidin esikoisena valkoisen kenraalin C. G. Mannerheimin syntymäpäivänä 1923. Varhaisimmat vuotensa hän vietti Keski-Pohjanmaan Himangalla. Yleisurheilu ja penkkiurheilu kuuluivat Uunilan ja hänen veljiensä harrastuksiin. Oppikoululaisena Kokkolassa toiseksi tärkeäksi lajiksi tuli jalkapallo.

Uunila lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan vapaaehtoisena täytettyään 18 vuotta 1941. Lyhyen koulutuksen jälkeen hänet komennettiin alikersanttina rintamalle Kiestingin suunnalle. Uunila kävi Reserviupseerikoulun jatkosodan aikana ja oli Jyväskylässä kevätkesällä 1944 urheilu-upseerikoulutuksessa, joka keskeytyi Puna-armeijan suurhyökkäyksen alettua. Uunila osallistui myös Lapin sotaan.

Sotien päätyttyä Uunila hakeutui koulutukseen Vierumäen urheiluopiston liikuntaneuvojakurssille, jolta hän valmistui helmikuussa 1946. Hän toimi aluksi lyhyen aikaa SVUL:n Keski-Pohjanmaan piirin piirivalmentajana ja 1946─1949 SUL:n aluevalmentajana. Uunilasta tuli 1949 juuri perustetun Kuortaneen urheiluopiston ensimmäinen johtaja.

Nuoren miehen tarmokkuus kiinnitti huomiota SUL:ssa. Uunila nousi SUL:n hallituksen jäseneksi 27-vuotiaana 1951. Uunila saavutti SUL:ssa nopeasti vahvan aseman. Helsingin olympiakisoissa hän toimi jo Suomen yleisurheilumaajoukkueen varajohtajana. Maaottelumiehistöjä hän johti 1951─1964 yli 50 kertaa ja olympiajoukkuetta Mexico Cityn kisoissa 1968. Uunilasta tuli 1950-luvulla myös SUL:n valmennusvaliokunnan puheenjohtaja.

Kuortaneen urheiluopiston johtajan paikalta Uunila siirtyi lehtiyhtiö Ilkan toimistojohtajaksi 1960. Kaksi vuotta myöhemmin Uunila sai kutsun Oy Veikkauksen Ab:n tytäryhtiön Kvartton johtoon. Muutto Helsinkiin paransi mahdollisuuksia toimia urheilujohtajana. Uunilasta oli tullut SVUL:n varapuheenjohtaja 1961.

SUL:n puheenjohtajaksi Uunila valittiin 1965 ja samana vuonna hänestä tuli myös Olympiakomitean varapuheenjohtaja. Suomen yleisurheilu eli tuolloin taantumakautta ja muun muassa Ruotsi voitti Suomen maaottelussa 12 vuoden tauon jälkeen. Suomen joukkue jäi 1966 Budapestin EM-kisoissa mitaleitta. Uunila koki myös, että yleisurheilu oli menettämässä asemiaan jalkapallolle ja pesäpallolle.

Näytti ilmeiseltä, että vanhoin keinoin ei enää voitu odottaa menestystä. Uunila lähti reippain ottein uudistamaan sekä valmennusta että johtamista. Tavoitteena oli parantaa huipulle tähdänneiden urheilijoiden valmentautumisedellytyksiä. Tilanteeseen oli mahdollista vaikuttaa sekä Uunilan johtoonsa saaman Olympiakomitean valmennusvaliokunnan että SUL:n kautta. SUL:n uudistamiseen hän haki vaikutteita yritysmaailmasta, josta omaksumiaan tavoitejohtamisen oppeja hän ryhtyi soveltamaan.

Uunilan mukaan urheilun arvostus mitataan suomalaisten silmissä nimenomaan yleisurheilussa ja erityisesti kestävyysjuoksumenestyksellä. Hän pestasi tunnetun uusiseelantilaisen juoksuvalmentajan Arthur Lydiardin nostamaan suomalaisen juoksun tasoa. Uunila pohjusti asian niin, että SUL:n luottamusmiehet hyväksyivät 1967 kallispalkkaisen Lydiardin tulon Suomeen. Lydiardin palkkaaminen herätti kuitenkin myös närää ja nähtiin suomalaisen valmennusosaamisen väheksyntänä.

Lydiardin kausi toimi Uunilan käsityksen mukaan ennen kaikkea herätteenä, joka pohjusti sekä 1970-luvun kestävyysjuoksumenestystä että hölkkäinnostusta. Uunilan vuoteen 1974 kestäneelle SUL:n puheenjohtajakaudelle osuivat Juha Väätäisen EM-menestys 1971 ja Lasse Virénin sekä Pekka Vasalan olympiavoitot 1972.

Olympiakomitean puheenjohtajaksi Uunila nousi 1969. Hänen valintansa kohtasi yllättävää vastustusta viime vaiheissa. Komitean väistyvä puheenjohtaja Akseli Kaskela ja Erik von Frenckell yrittivät ajaa paikalle Olavi J. Mattilan, vaikka Uunilalla oli komitean jäsenliittojen vahva tuki. Uunila voitti vaalin äänin 32─22.

Olympiakomitea muuttui Uunilan puheenjohtajakaudella olympiamatkojen järjestelytoimistosta koko olympiadin ajan aktiivisesti toimivaksi järjestöksi. Urheilijoiden valmentautumisen perustaksi luotiin silloisten tiukkojen amatöörisääntöjen ehdot täyttänyt stipendijärjestelmä. Lisäksi Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiö aloitti toimintansa.

Uunila olisi halunnut keskittää valmennusta vielä enemmän lajeihin, joissa suomalaisurheilijoiden menestysmahdollisuudet olivat parhaat. Etusijalla olisivat siten olleet yksilölajit tai urheilumuodot, joissa kansainvälinen kilpailu on suhteessa vähäisempää, kuten pohjoismaiset talvilajit. Uunila ei kuitenkaan halunnut unohtaa kiristyvästä kilpailusta huolimatta yleisurheilua ja painia, joilla on pitkät kansalliset perinteet. Vaikutteita ajatteluun antoi Saksan demokraattisen tasavallan mitalimäärän maksimointiin tähdännyt urheilupolitiikka.

Oy Veikkaus Ab:n toimitusjohtaja Uunilasta tuli 1973. Valintaa edelsi poliittinen peli ja viime kädessä sen varmisti pääministeri Kalevi Sorsan (sos. dem.) antama hyväksyntä nimityspaketille, jossa SDP, Keskustapuolue ja SKDL saivat johtajanpaikat. Uunila hoiti toimitusjohtajan tehtävää vuoteen 1990.

Vuoden 1982 alussa Uunila sai johtoonsa urheilun suurimman keskusjärjestön SVUL:n. Urheilun keskusjärjestöt olivat tuolloin valtansa huipulla. Vuoden 1980 alussa voimaantullut liikuntalaki takasi niille pääroolin liikuntatoiminnan järjestäjinä ja rahoituksen vakaan kasvun. Urheilujärjestöjen henkilökunta kasvoikin nopeasti 1970─80-luvuilla Veikkauksen 1971 markkinoille tuoman Lotto-pelin tuoton ansiosta. Keskeisten urheilujohtajien valtaa kuvaa se, että 1980-luvulla Uunila sopi TUL:n puheenjohtajan Matti Ahteen sekä järjestöjen pääsihteerien Mauri Oksasen ja Ossi Sjömanin kanssa järjestömäärärahojen jaosta.

Uunilan toimintaa urheilujohtajana voi luonnehtia käytännönläheiseksi, menestyshakuiseksi ja urheilulähtöiseksi. Uunila varmisti omalla panoksellaan, että SVUL ja TUL saivat aikaan yhteistoimintasopimuksen kesällä 1966. Olympiakomiteassa hän toimi TUL:n edustuksen lisäämiseksi. Kun keskusjärjestöjen yhdistyminen näytti epätodennäköiseltä, niin oli järkevää toimia ristiriitoja lieventäen. Puoluepolitiikasta Uunila pysytteli erossa. Hän on määritellyt ainoaksi puolueekseen ”urheilupuolueen”.

Uunilan asemaa vahvisti se, että hän osasi koota lähipiiriinsä henkilöitä, jotka tukivat hänen päämääriään. Komitean ensimmäiseksi valmennuspäälliköksi Uunila ajoi 1969 Kalevi Tuomisen. Carl-Olaf Homén hoiti Olympiakomitean pääsihteerin tehtäviä oman toimensa ohella 1969─1973. Sittemmin Homén toimi SUL:n ja Olympiakomitean johdossa. Olympiakomitean varapuheenjohtajan tehtävää 1973─1980 hoitaneella Pertti Paloheimolla oli hyvät suhteet Urho Kekkoseen. Olympiakomitean ensimmäiseksi päätoimiseksi pääsihteeriksi Uunila järjesti 1977 eteläpohjalaisen Kosti Rasinperän. Hän oli myös SUL:n ja Olympiakomitean johdossa toimineen Tapani Ilkan taustavoima. Uunilalle oli lisäksi hyvät suhteet Opetusministeriöön. Kokoomuspoliitikko Harri Holkeri kuului Uunilan lenkkiseurueeseen.

Urheilupolitiikkaa tarkasti seuranneeseen Urho Kekkoseen Uunilalla oli etäinen suhde. Hän antaa kuitenkin Kekkoselle tunnustusta ”ainoana presidenttinä”, joka on tosissaan edistänyt urheiluasioita. Uunila ei pannut pahakseen, jos häntä kutsuttiin toisinaan julkisuudessa ”urheilun Kekkoseksi”. Uunilan on myös sanottu olevan hyvä puhuja, mutta huono kuuntelija.

Luottamusmiehiin ja kenttäväkeen on vedonnut Uunilan kiistaton karisma. Kookkaalla ja johtajanoloisella miehellä on ollut kykyä pelkistää asiat iskulauseiksi ja sitkeyttä toistaa viestinsä yhä uudelleen. Uunila kiersi vuodesta toiseen ahkerasti kenttää. Epävirallisissa yhteyksissä Uunila heittää urheilumiehille ominaista, toisinaan kovaakin herjaa. Arvostusta on lisännyt se, että Uunilan laaja-alainen lajituntemus on Suomen ehdotonta huippua. Hän on myös kuntoliikunnan harrastaja, jolle kertyi hiihtokilometrejä 1970-luvulla talvikaudessa yli 2000. Rintamamiehenä hänellä on ollut samat kokemukset kuin suurella osalla aikalaisistaan, mikä on osaltaan lisännyt uskottavuutta.

Uunilalla oli johtajana kentän vankka tuki, minkä vuoksi häntä oli vaikea haastaa puheenjohtajavaaleissa. Tämä kävi ilmi, kun Uunilalle oli tarkoitus löytää vastaehdokas SVUL:n liittokokouksessa 1989 Mikkelissä. Uunila torjui pääsihteeri Mauri Oksasen useiden lajiliittojen avustuksella junaileman yrityksen SVUL:n piirien tuella ja ottamalla esiin urheilun keskusjärjestöjen yhdentymisajatuksen.

Uunilan Mikkelissä pitämä puhe sai urheilun yhdentymiskehityksen liikkeelle. SVUL näytti alkuvaiheessa kykenevän määrittelemään prosessin kulun etenkin sen jälkeen, kun Suomeen muodostettiin Esko Ahon (kesk.) johdolla sinivihreä hallitus 1991. Uunila ja SUL:n puheenjohtaja, työministeri Ilkka Kanerva (kok.) saivat edellisen hallituksen pääministerin Harri Holkerin (kok.) suostumaan Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajaksi. Holkerin päätehtävänä oli viedä läpi urheilun yhdentyminen SVUL:n toivomalla tavalla.

SVUL:n sijoitustoiminnan aiheuttamat talousvaikeudet muuttivat kuitenkin neuvottelujen kulkua, mikä paransi TUL:n asemaa oleellisesti. Velkojien ja valtion kanssa sovituilla järjestelyillä SVUL ja sen omistama Vierumäen urheiluopisto pelastuivat konkurssilta. Uunilan oli kuitenkin myönnyttävä siihen, ettei SVUL lopulta liittynyt marraskuussa 1993 perustetun SLU:n jäseneksi, vaan lakkautti toimintansa. SVUL:n loppuvaiheet ovat himmentäneet Uunilan kuvaa urheilujohtajana. Hän itse on sanonut suhtautuneensa kriittisesti SVUL:n käymiin kasinopeleihin, mutta hän ei toisaalta kuitenkaan käyttänyt arvovaltaansa niiden torjumiseen.

Kansainvälisissä tehtävissä Uunilan toimintaa rajoitti heikko kielitaito. Jukka Rangell toivoi 1966 Uunilan ryhtyvän seuraajakseen Kansainvälisessä olympiakomiteassa, mutta tämä joutui kieltäytymään heikon englannin kielen taidon vuoksi.

Uunila on eläkevuosinaan ottanut kantaa huippu-urheilun tilaan Suomessa. Hänen mielestään arvokisoihin on etenkin 2000-luvulla valittu urheilijoita liian kevein perustein. Työnsä 2010 aloittanut Huippu-urheilun muutostyöryhmä on kuullut Uunilaa asiantuntijana.

Liiteosio

Ahti Juhani (Jukka) Uunila S 4.6.1923 Oulu. V Aluepäällikkö Kalle Uunila ja kansakoulunopettaja Sally Siviä Soini.

Ura. Viisi luokkaa keskikoulua Kokkolan Suomalaisessa Yhteiskoulussa; liikuntaneuvoja 1946; SUL:n aluevalmentaja 1946─49; Kuortaneen Urheiluopiston johtaja 1949─60; Ilkka Oy:n toimitusjohtaja 1960─62; Kvartto Oy:n toimitusjohtaja 1962–73; Oy Veikkaus Ab:n toimitusjohtaja 1973─90.

Luottamustoimet. SUL:n johtokunnan jäsen 1951─64 ja puheenjohtaja 1965─74; SVUL:n varapuheenjohtaja 1961─82 ja puheenjohtaja 1982─93; Olympiakomitean varapuheenjohtaja 1965─69, puheenjohtaja 1969─84; Olympiakomitean valtuuskunnan jäsen 1959─96, puheenjohtaja 1985─96; Valtion urheilulautakunnan jäsen 1966─67; Valtion urheiluneuvoston jäsen 1967─73; Yleisurheilun Tukisäätiön hallituksen jäsen 1953─88; Stadion-säätiön hallituksen jäsen 1976─84; edustajiston jäsen 1963─74 ja 1984─; Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön hallituksen jäsen 1972─2004, puheenjohtaja 2004─07.

Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 1982 (kultainen ansioristi 1973); talvisodan muistomitali; jatkosodan muistoristi; SUL:n kultainen ansioristi; SNLL:n kultainen ansiomitali; SVUL:n kultainen ansiomerkki 1966; SVUL:n kunniajäsen 1975; kauppaneuvos 1976; liikuntatieteiden kunniatohtori (Jyväskylä) 1982; Olympiakomitean ja SUL:n kunniapuheenjohtaja; KOK:n Olympic Order 1982; IAAF:n kunniajäsen 1978; Elämänurapalkinto Urheilugaalassa 2008.

Tuotanto. Kansainvälinen 75-vuotias Olympia-aate / Den internationella 75-åriga Olympiska rörelsen / The international 75 years old Olympic movement. Avery Brundagen ja Jukka Uunilan puheet Olympia-aatteen 75-vuotisjuhlassa. Tal av Avery Brundage och Jukka Uuni. Olympiakomitea, Helsinki 1968; Tahkon hengessä. Ideointi ja toteutus Jukka Uunila et al. Suomen Urheilutoimittajain Liitto, Helsinki 1981.

Toimittanut: Pohjanmaan Urheiluopisto 1950, Kuortaneen Urheiluopisto 1970, 20 [vuotta]. Toimituskunta: Matti Lähdesmäki, Jukka Uunila ja Veli Kaakinen. Kuortaneen Urheiluopisto, Kuortane 1970.

Urheilusaavutukset: –

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty: –

Lähteet. Nurmela Kari A. Jukka Uunila, Urheilujohtaja. Weilin+Göös, Helsinki 1979; Kokkonen Jouko, Pyykkönen Teijo. Suomalainen urheilujohtaja itse asiasta kuultuna. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi no. 24. Liikuntatieteellinen Seura, Helsinki 2011; Kulha Keijo K. Urheilujärjestöjen kujanjuoksu – urheilun rakenneuudistus 1989─1993. Suomen Urheilumuseosäätiön julkaisu n:o 14. Suomen Urheilumuseosäätiö, Helsinki 1995.

Kirjoittaja(t): Jouko Kokkonen

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 9956 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry

perjantai 2. lokakuuta 2020

Taidenäyttelyni täydentyy – karikatyyrimaalaus kuoronjohtaja Soili Autiosta

Soili Autio on suorittanut musiikkiin erikoistuneen luokanopettajan tutkinnon Jyväskylän Yliopistossa v. 1978 sekä Klemetti-Opiston kuoronjohtajan tutkinnon v.1997. Hän on toiminut koko työuransa Kalajoella, aluksi yläasteen ja lukion musiikin opettajana vuoden ja sen jälkeen noin 400 oppilaan Pohjankylän ala-asteella luokanopettajana ja eri luokka-asteiden musiikinopettajana vuodesta 1979 - 2016.

Musiikkitoiminnassa Soili Autio on ollut aktiivisesti mukana jo lapsena, jolloin hän aloitti viulunsoiton opiskelun Ylivieskan Seudun Musiikkiopistossa ja lauloi Martti Saaren, Senni Savela-Kananojan ja Tuomo Nikkolan johtamissa lapsi- ja nuorisokuoroissa. Myöhemmin lukioikäisenä hän johti Ylivieskan Seurakunnan Ecclesia -lauluryhmää.

Työnsä ohella hän on johtanut mm. oman koulunsa lapsikuoroja ja musiikkikerhoja, Kalajoen kansalaisopiston kansanmusiikki- ym. ryhmiä sekä ollut toteuttamassa erilaisia kuntien ja seurakuntien yhteisiä musiikkiproduktioita.

Tällä hetkellä hänellä on johdettavanaan kaksi kuoroa: vuodesta -78 Soilat-viihdekuoro sekä vuodesta -98 Kalajokilaakson alueellinen Chorus Vallis -kamarikuoro. Hän johti myös tyttökuoro Fermaattia 40 vuotta, vuodesta 1979 vuoteen 2019. Hän on toiminut kuorojensa myötä yhteensä kuudellatoista julkaistulla äänitteellä musiikillisena johtajana. Kuorot ovat osallistuneet myös useisiin ulkomaisiin konsertti- ja kilpailumatkoihin. Fermaatti-kuoro on palkittu 1. palkintosijalla kansainvälisissä kuorokilpailuissa Hollannissa v. 1995, Italiassa v. 1998 sekä kultaisella diplomilla Espanjassa v. 2013. Chorus Vallis -kuoro palkittiin kahdella kultaisella diplomilla ja hopeadiplomilla Tsekin Olomoucissa v. 2015 sekä hopeasijalla Kreikan kansainvälisessä kuorokilpailussa v. 2007. Kuorot osallistuvat myös valtakunnalliseen toimintaan SULASOLin kautta. Soili Autio on ollut SULASOLIN Nuorten Kuoroliiton hallituksen jäsen v. 1992-96 sekä v. 2011-2017.

Soili Autiolle on myönnetty mm. Opettajien Ammattijärjestön hopeinen Pro Culture -mitali v. 1994, Sulasolin hopeinen kunniamerkki v. 1999, Oulun läänin Taidetoimikunnan taidetunnustus v. 2002, Nuorten Kuoroliiton korkein tunnustus, Heinz Hoffman -mitali v. 2003 sekä Suomen kulttuurirahaston Mikael Agricola -mitali v. 2011. Tasavallan presidentti myönsi hänelle director cantus -arvonimen v. 2011. Fermaatti-kuoron lopetettuaan keväällä 2019 Nuorten Kuoroliitto palkitsi hänet Erkki Pohjola -palkinnolla.

Elämän sointuja

Oi katsohan lintua oksalla puun!
Se laulaa niin kauniisti aina.
Se korkeimman kiitokseen aukaisee suun.
Sen mieltä ei huolet ne paina,
se laulaen Luojaansa kiittää.

Alkusoitto

Miettiessäni taaksepäin lähes 40 vuoden perspektiivillä Fermaatti-kuoron toimintaa totean, että kuoromme kokoonpano on kasvanut muutaman laulajan lauluryhmästä kuoroksi, jonka toiminta ulottuu jo kansainvälisiinkin mittoihin. Alussa ensimmäisen vuoden kohokohta oli hetki, jolloin saimme uudet paikallisen pankin lahjoittamat kuorokansiot. Nyt olemme saaneet omat kotisivut, joiden kautta voimme laajalti esitellä toimintaamme. Kuitenkin alkuvuodet ovat muodostuneet yhä merkityksekkäämmiksi kuoron taipaleella. Tuo sama innostunut ilmapiiri, laulamisen ilo, luja usko ja luottamus yhdessä musisointiin sekä pyrkimys kehittymiseen ja mahdollisimman hyvään musiikilliseen lopputulokseen kantavat yhä.

Melodiakulkuja

Jokainen kuorovuosi luo oman kuoronsa, joka syksyllä muovautuu sen mukaan, ketä kuoroon jää ja ketä lähtee - syksyn aloitus on siis aina uusi haaste. Mielessä siintää myös pitempiä linjoja esim. nauhoituksia, konsertti- ja kilpailumatkoja, koulutusta ym. Nämä antavat rytmiä ja ryhtiä työhön tavoitteena tietysti aina musiikillisen tason nousu. Missään lajissa taidot ja taitavuus, mestaruudesta puhumattakaan, eivät tule vaivatta. On osallistuttava, opeteltava, harjoiteltava, hiottava, keskityttävä ja kerrattava. Niin kuorotyössä kuin muissakin tavoitteellisissa harrastuksissa tarvitaan siis tiettyjä ominaisuuksia. Näitä ovat esim. innostus, pitkäjännitteisyys, vastuuntunto, luotettavuus, keskittymiskyky, sosiaalisuus ja sitkeys - sanalla sanoen vahva luonne. Tällaisilla eväillä varustettu kuorolainen piirtää kauniita ja vaihtelevia melodiakulkuja elämänsä taivaalle.

Harmoniaa

Melodian voi luoda yksinkin, mutta harmoniaan tarvitaan monta puhtaasti soivaa ääntä. Kuorolaisen on tiedostettava jo kuoroon tullessaan oman äänensä tärkeä merkitys koko kuorosointiin. Samoin kuoroelämässä: Tavoitteet, joihin yhdessä sitoudutaan, hyvä yhteisymmärrys ja anteeksianto rakentavat me-henkeä ja siten myös yhteissointia. Silloin, kun jokainen jäsen hallitsee stemmansa ja pystyy eläytymään ja mukautumaan osaksi kokonaisuutta, syntyy harmonia, joka voi olla yleisöllekin nautittavaa kuultavaa. Kovin kevyin perustein ei voi aiheuttaa muille sointuvaikeuksia jäämällä pois tärkeästä harjoituksesta tai esityksestä. Se, mitä luvataan, myös pidetään. Hienoja palkintoja saadaan silloin, kun ymmärtää musiikin olevan yhteinen kieli eri ihmisten, kulttuurien ja kansojen välillä. Parhaat hetket olen itse kokenut hengellisen ohjelmiston laulujen sanoman myötä.

Riitasointuja

Kuten musiikissa niin myös kuoroelämässä kuuluu ja pitääkin kuulua joskus riitasointuja. Pohdin usein, mitkä ovat kuorotyössä riittävän hyvät lähtökohdat. Kalajoella ne ovat toki paljon vaatimattomammat kuin sellaisilla paikkakunnilla, joissa toimivat musiikkiluokat tai muuten painotettu musiikin opetus, tai josta löytyvät akustisesti tyydyttävät harjoitus ja esiintymistilat, tai joilla on enemmän väestöpohjaa ja vielä opiskelun alettuakin pysytään omalla paikkakunnalla. Näin meillä ei ole. No - asiathan voidaan kääntää tietysti aina pienen paikkakunnan voitoksikin...
Lopulta totean, että musiikin jännite syntyykin siitä, miten nuo riitasoinnut purkautuvat takaisin kauniisti soiviin kolmisointuihin, harmoniaan.

Arjen ja juhlan sointuja

Puhutaan usein viikkorytmistä kuin se olisi vain työn ja levon vuorottelua. Itse haluaisin lisätä elämään vielä arjen ja juhlan vuorottelun. Kuorotyössä näkyy selvästi, kuinka harjoitus on arkea ja esitys - pienikin - aina juhlaa. Joudun miettimään ja arvioimaan, milloin kuoro on valmis esiintymiseen. Joskus esiintymispyynnöt tulevat viime tipassa, jolloin kuorolle ei jää aikaa valmistautua huolellisesti musiikilliseen puoleen. Arkiharjoitus on aivan yhtä arvokasta ja tärkeää nuorille laulajille kuin esiintymisetkin. Jokainen varmasti haluamme, että ne juhlan soinnut, joita saamme olla tekemässä, soivat sydämistämme.

Akustiikka

Fermaatti-kuoron toimintaa tukevana ja kannustavana “akustisena ympäristönä” on useitakin tahoja. Oman kotikunnan ja kotiseurakunnan materiaalinen tuki on ensiarvoisen tärkeä jo nuorisotyönkin kannalta. Kuoro kuuluu myös valtakunnallisesti Sulasolin erikoisliittoon, Nuorten Kuoroliittoon, jonka puitteissa avautuu aivan uusi ja laajempi näkökulma koko maan nuorisokuoroihin. Nuorten Kuoroliitto on myös antanut mahdollisuuksia osallistua tapahtumiin, joista Sympaatti -festivaali on ollut yksi mieleenpainuvimmista. Tärkein ja läheisin taustaorganisaatio sekä kuorolaisille että itselleni on vanhemmista koostuva Fermaatin Tuki r.y.. Toivotankin joka syksy taas uusien laulajien vanhemmat tervetulleiksi tähän “kuoroperheeseen” kannustamaan ja tukemaan lastaan kuoroharrastuksen parissa.

Finaali

On etuoikeutettua saada tehdä tätä arvokasta työtä nuorten parissa ja olla seuraamassa kuorolaisten matkalle lähtöä. Kuten on jo aiemminkin todettu “laulajat lähtevät, laulut jäävät”. Kiitollisuudella muistan kaikkia kuorossa mukana olleita laulajia! Mitä parhainta elämän matkaa teille, rakkaat kuorotytöt!

Lopulta kuitenkin totean: Työ jatkuu...

Se laulaen aamulla alkavi työt
ja päättää ne laululla illoin.
Niin rauhassa oksalla nukkuu se yöt
kuin vuode ois peitetty villoin.
Ja kattona sillä on taivas.

Soili Autio luopuu perustamastaan Fermaatti-kuorosta neljän vuosikymmenen jälkeen haikeana mutta ei surullisena – Kuoro juhlii 40-vuotistaivalta konsertein lauantaina ja sunnuntaina

https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/571980

juhlakonsertissa hän siirtää kuoronjohtajan tehtävät kuoron kasvatille – nuorelle Emma Räihälälle. Autio tuntee haikeutta, mutta ei surua.

– Emma on ollut mukana jo pari vuotta. Ensin syksystä 2017 apujohtajana ja vastuualueena äänen avaus, nyt jo toisena kuoronjohtajana niin, että olemme jakaneet harjoitusvuorot ja kappaleet.

Autio on luottavainen tulevaan.

– Emma valmistuu laulupedagogiksi, hän on johtanut jo pari vuotta Kälviän Mieslaulajia ja Kokkolan Lauluveikkojen seniorikuoroa. Hänellä on huomattavasti suuremmat valmiudet ottaa tällainen nuortenkuoro vastuulleen kun minulla oli neljä vuosikymmentä sitten. Voin olla myös varma siitä, että kuoron linja säilyy, vaikka Emma tuokin omat tuoreet ideat tullessaan.

Tehtävät jättävää kuoronjohtajaa ilahduttaa myös se, että Emma Räihälä asuu Kalajoella.

– Fermaatissa on yhä nuorempia laulajia, muutamat vasta kolmasluokkalaisia. Kuoronjohtaja on myös eräänlainen äitihahmo, joten keikkajohtajalta tällaisen kuoron johtaminen ei välttämättä onnistu.

Autio toteaa moneen otteeseen, että nuorten kanssa on ollut suuri ilo työskennellä ja samalla sitä on itsekin pysynyt kartalla nuorten maailmasta. Kuoronojhtajana hän pysyy edelleen kartalla, sillä Autio jatkaa niin alueellisen Chorus Vallis -kuoron kuin viihdekuoro Soilatin johtajana.

Taidenäyttelyni täydentyy – karikatyyrimaalaus liikuntaneuvos Lauri Järvisestä

s.12.2.1946

FK, vanhempi lehtori, kirjailija
kotipaikka: Kristiinankaupunki
Järvinen on toiminut poikkeuksellisen ansiokkaasti suomalaisen paikallisen urheiluperinteen tallentajana jälkipolville. Elämäntyönsä Järvinen on tehnyt Kalajoella lukion historian, yhteiskuntaopin, laki - ja taloustiedon vanhempana lehtorina.
Urheilun kirjallinen tuotanto käynnistyi vuonna 1990 legendaarisen hiihtokuningas Jussi Kurikkalan elämänkertateoksella vuonna 1990. Tämän jälkeen Järvinen on kirjoittanut yli 40 urheilukirjaa ja historiikkia. Järvisen kirjat ovat laajoja urheiluseurojen historiateoksia sekä tunnettujen ja menestyneiden huippu-urheilijoiden elämänkertateoksia. Useat teokset ovat olleet omakustanteisia, joita monikaan kaupallinen julkaisija ei olisi koskaan julkaissut.
Tasavallan presidentti myönsi Järviselle liikuntaneuvoksen arvonimen 2015

Lauri Järvinen - painonosto
http://tilasto.painonnosto.fi/lifter.php?lifter_id=431

Lauri Järvisen artikkeleita

http://www.kirjastovirma.fi/kalajoki/lauri_jarvinen

Lauri Järviseltä ilmestyi 85:s kirja

https://www.kalajokiseutu.fi/uutinen/559474

Liikuntaneuvos Lauri Järvisen 85. kirja ilmestyi joulun alla yli 200-sivuisena. Kyseessä on nurmolaisen painilegendan, kesällä 85 vuotta täyttävän Tauno Jaskarin elämäkerta. Jaskari on vapaapainin kolminkertainen MM-mitalisti, nelinkertainen olympiapainija ja 20-kertainen Suomen mestari. Kirja oli tekijänsä viides vuonna 2018.

Suomen Tietokirjoilijat ry tuki Jaskari-kirjan toteuttamista 3000 euron apurahalla. Vastaava tuki myönnettiin kaksi vuotta aikaisemmin myös Järvisen kirjoittamaan kansallissankari Voitto Hellstenin elämäkertaan.

Lauri Järvisen muut viime vuoden teokset ovat Haminan Palloilijoiden pesäpallohistoria, Karijoen Tapparan olympiaurheilijoista ja muista arvokisakävijöistä sekä SM-mitalisteista kertova teos ja kaksi sotahistoriaa.

Tuotteliaimpana vuonnaan 2009 Järvinen kirjoitti kahdeksan urheilukirjaa niiden yhteisen sivumäärän ollessa yli kaksi tuhatta.

Taidenäyttelyni täydentyy - Pekka Niskasta karikatyyrimaalaus

Pekka Niska on naapurin poika Rautiosta. Pekan isä ja äiti Antti ja Anni olivat minun kummejani.

Pekka Niska

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Niska

Pekka Niska (s. 1939 Rautio)on suomalainen yrittäjä, joka on perustanut nosturiyritys Pekkaniska Oy:n.

Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva Niska ryhtyi yrittäjäksi 1950-luvun lopussa ja alkoi myöhemmin harjoittaa nostureiden vuokraustoimintaa. Hänen yrityksensä toiminta laajeni vähitellen koko Suomeen ja vuodesta 1983 alkaen myös silloiseen Neuvostoliittoon. Niska joutui 1990-luvun laman aikana velkasaneerauksee ulkomaisten valuuttavelkojensa vuoksi. Hän sai velat maksettua laajentamalla toimintaansa Venäjälle.

Niska on tunnettu intohimoisena kuntoilijana. Hän on pyrkinyt kannustamaan yrityksensä henkilöstöä terveellisiin elämäntapoihin jakamalla 1980-luvulta alkaen lisäbonuksia kuntoilua harrastaville, raittiille tai tupakoimattomille työntekijöille.

Niska sai heinäkuussa 2009 aivoinfarktin, jonka seurauksena hän vajosi kolmeksi kuukaudeksi koomaan ja sokeutui kolmeksi vuodeksi. Hän on kuitenkin sittemmin toipunut.Niska sai julkisuutta anoessaan vuonna 2007 Helsingin kaupungilta rakennuslupaa suurelle tanssilavalle, jonka hän halusi rakentaa niin sanottujen VR:n makasiinien paikalle. Helsingin kaupunginhallitus vastusti ajatusta. Hanke raukesi Niskan sairauskohtauksen jälkeen ja tontti luovutettiinkin Helsingin keskustakirjaston rakentamiseen.

Pekka Niskan poika Janne Niska perusti vuonna 1996 oman yrityksensä, nostolava-autoja vuokraavan Janneniskan. Pekka Niskan saatua vuonna 2009 infarktin Janne Niska otti molempien yritysten johdon käsiinsä. Janne Niskan kuoltua vuonna 2014 konsernien johto on jälleen erotettu toisistaan. Pekka Niska kuuluu edelleen Pekkaniskan suuromistajiin.

Tällaiset ovat suomalaisfirman legendaariset kuntobonukset: voita toimari leuanvedossa, tienaa 170 euroa - kukaan ei ole vielä pystynyt

https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/27b9ea09-adad-488f-86d8-3a2fdaefe68b

Janneniskan ja Pekkaniskan työntekijöitä kannustetaan terveelliseen ja urheilulliseen elämäntapaan. Perinne on Pekka Niskan luoma ja Janne Niskan jatkama, kenties jopa voimistama.

Sekä Janneniskan että Pekkaniskan verkkosivuilta löytyy selkeä, lähes identtinen kannustetaulukko.

Tupakaton tai alkoholiton vuosi on 170 euron arvoinen. Tupakoinnin lopettamisesta palkitaan tuhannella, poissaolottomasta vuodesta 510 eurolla. Kilometrin lenkkeily on euron, kilometrin työmatkapyöräily neljänneseuron arvoinen.

Todellinen erikoisuus on leuanvetohaaste. Toimitusjohtaja Antti Kempin voittamisesta irtoaisi 170 euroa – mutta kukaan ei ole pystynyt bonusta kuittaamaan.

– Tarkkoja summia emme julkaise, mutta viime vuosina isoimmat tienatut bonukset ovat pyörineet vajaan kahden tuhannen euron tietämissä, kertoo Kristiina Virtala, Pekkaniska Oy:n henkilöstöpäällikkö.

– Ensimmäiset kuntobonukset on otettu käyttöön Pekan aikana vuonna 1989. Tämän jälkeen kuntobonusjärjestelmää on kehitetty ja nykyaikaistettu tasaisin väliajoin yhteistyössä yhtiön ja henkilökunnan kanssa.

Pekkaniskan 170 työntekijästä noin 80 prosenttia nostaa vähintään yhtä kuntobonusta.

– Sairauspoissaolojen määrä on ollut pitkään alhainen alan keskiarvoihin verrattuna, Virtala kommentoi.

– Kuntobonuksilla on myös vaikutusta henkilökunnan sitoutumiseen ja työssä viihtymiseen. Kuntobonusten ansiosta olemme saaneet myös paljon positiivista julkisuutta, josta on etua muun muassa rekrytoinneissa.

Näin idea syntyi

– Jannen ansiota on se, että täällä kannustetaan työntekijöitä huolehtimaan kunnostaan ja terveydestään, ja heille maksetaan bonusta esimerkiksi lenkkeilystä ja tupakoimattomuudesta, Janneniskan hallituksen puheenjohtaja Joni Alasaari kommentoi Kauppalehti Option jutussa vuonna 2015.

– Ne tosin ovat Pekan opetuksia. Pekka on laskenut, että yksi työntekijän hyvinvointiin sijoitettu euro tuo neljä euroa takaisin.

Pekka Niska kertoi Option jutussa saaneensa idean kuin varkain nosturikuskiltaan Eskolta, joka houkutteli pomonsa lenkille työpäivän päälle.

– Kysyin Eskolta lenkin aikana, onko sinulla paljon sairauspoissaoloja. Esko vastasi, että ei ole ollut yhtään poissaoloa 20 vuoteen, Niska kertasi.

Jäin ihmettelemään, voiko noin hyviä työntekijöitä ollakaan. Aloin miettiä, miten heitä voisi palkita. Päätin ruveta jakamaan bonusta kaikille, jotka kuntoilevat aktiivisesti tai eivät polta.

1€ / kilometri: Nuorena kuollut Janne Niska maksoi työntekijöille juoksemisesta

https://www.is.fi/tyoelama/art-2000000722388.html

Pekkaniska-konserni on tullut tunnetuksi kuntoilubonuksista ja paidattomista juoksijoista.

Janne Niska oli isänsä Pekka Niskan perustaman yrityksen pääomistaja. Janne Niska vaikutti konsernissa hallituksen puheenjohtajana.

Pekkaniska-konserni tuli julkisuudessa tunnetuksi urheilutempauksista. Pekkaniskan paidattomat juoksijat muodostivat käsitteen massajuoksutapahtumissa.

Pekka Niska maksoi työntekijöille bonusta lenkkeilystä ja muusta urheilusta.

– Kuntobonukset ovat meillä ennallaan. Lenkkeilystä maksetaan meillä euro per kilometri. Ja meillä on kuntobonuksia muitakin, Huhtaniemi kertoo.

Työntekijät saavat käydä työajalla lenkillä.

– Pekka Niska laittoi tämän järjestelmän alulle ja Janne on sitä sitten myöhemmin kehittänyt ja laajentunut, Huhtaniemi taustoittaa.

Janne Niska oli itsekin innokas kuntoilija. Hän harrasti kuntosalitreenausta.

Pääkonttorilla on oma kuntosalinsa. Treenaamassa saa käydä työajalla, jos työtilanne sen sallii, Huhtaniemi kertoo.

Pekkaniska Oy lupasi: Ketään ei irtisanota!

https://www.iltalehti.fi/suominousuun/a/200903099211694

Iltalehti kertoi joulukuussa (20.12.2008) Pekkaniska Oy:n rohkaisevasta esimerkistä:

Nosturifirma ei anna työntekijöille potkuja, vaikka lama iskisi kuinka pahasti.

- Ei ole reilua, että työntekijöitä tuetaan vain hyvinä aikoina. Niin yksinkertaista se on, Pekkaniska Oy:n omistaja ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Niska sanoo.

Siis mitä? Kun talousnäkymät synkkenevät, eikö etenkin rakennusalalla toimivan yrityksen pitäisi valmistautua lomautuksiin ja irtisanomisiin?

- Juuri siksi en aio lomauttaa. Henkilökunnalla on aito huoli toimeentulostaan. Me olemme sillä alalla, joka kärsii lamasta. Työntekijät ovat kavereita, eikä niitä jätetä.

Niska sanoo alkaneensa valmistautua lamaan jo kaksi vuotta sitten.

Yllättävää on vain se, että lama on alkamassa vasta nyt. Aloitin homman 16-vuotiaana, nyt olen yli kuusikymppinen. Olen nähnyt vuosien varrella useita suhdannemuutoksia. Nousukausi ei voi jatkua aina vaan.

Matala profiili

Niska pitää julkisuudessa matalaa profiilia. Hän on tarkka siitä, ettei esiinny koskaan kuvissa ja juttelee toimittajien kanssa vain, jos "he haluavat suoraan kysyä jotakin".

- Ei näistä asioista viitsi puhua, kun jotkut yrittäjät ovat sitä mieltä, että joskus on pakko irtisanoa. Syntyy vaikutelma, että yksi tyyppi siellä julkisuudessa vaan retostelee.

Niska sanoo, ettei häntä huoleta edes se, että yhtiö voi kärsiä taloudellisesti linjauksestaan. Lokakuun lopusta lähtien alalla on ollut hiljaisempaa, ja ensi vuonna yhtiön tulos saattaa painua nollaan.

- Ei se mitään kärsi. Jos se hiukan menettää, niin sitten menettää, en minä tarvitse niitä rahoja. Olen varautunut siihen, että joudun jotakin tästä (päätöksestä) maksamaan. Joka vuosi ei ole yhtä hyvä.

Kuntoilusta palkkioita

Pekkaniska Oy on esiintynyt julkisuudessa aiemmin terveellisiä elämäntapoja suosivan henkilöstöpolitiikkansa vuoksi.

Työntekijät saavat rahapalkkioita esimerkiksi tupakoimattomuudesta, raittiudesta ja kuntoilusta. Palkkio maksetaan myös mikäli työntekijällä ei ole vuoden aikana ollut sairauspoissaoloja.

Jos yrityksellä ei ole tarjota töitä, saavat työntekijät mennä normaalilla palkalla punttisalille tai juoksulenkille mihin aikaan tahansa työpäivästä - tai haastaa pomonsa leuanvetoon.

Maksan 170 euroa, jos joku voittaa minut. Kertaakaan en ole hävinnyt, 26 maratonia 50-vuotispäivänsä jälkeen juossut Niska naurahtaa.

Pekkaniska nostaa

https://www.pekkaniska.com/yhteystiedot/suomi/

Pekkaniska nostaa Venäjä

https://www.pekkaniska.com/yhteystiedot/venaja/

Pekkaniska nostaa Ukraina

https://www.pekkaniska.com/yhteystiedot/ukraina/

Pekkaniska nostaa Ruotsi

https://www.pekkaniska.com/yhteystiedot/ruotsi/

Pekkaniska nostaa Valko-Venäjä

https://www.pekkaniska.com/yhteystiedot/valko-venaja/

Pekkaniska nostaa Baltia

https://www.pekkaniska.com/yhteystiedot/baltia/

”Janne Niska on menehtynyt” - kuolinuutinen 5 vuotta sitten yllätti kaikki ja paljasti erikoisen testamentin

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/565c15fa-3ae0-4048-b436-9326f953cebd Janne Niskan yllättävästä kuolemasta tulee kuluneeksi viisi vuotta. Ystävät muistavat hänet johtajana, joka osasi arvostaa asiakasta. Miljoonaomaisuutensa perheetön 38-vuotias mies jätti työtovereilleen.

Janneniska Oy:n verkkosivuille ilmestyi viisi vuotta sitten, tarkalleen 27.2.2014, dramaattinen ja ilmeisesti kaikki yllättänyt tiedote.

Niska, merkittävä yritysjohtaja ja merkittävän yritysjohtajan Pekka Niskan poika, oli kuollessaan vasta 38-vuotias. Kuolinsyyksi arveltiin tuoreeltaan sairauskohtausta, mutta julkista varmistusta asialle ei ole koskaan saatu.

Pian kuoleman jälkeen julkisuuteen nousi Niskan laatima poikkeuksellinen testamentti. Niskalla ei ollut perhettä eikä sisaruksia, joten hän oli testamentannut osakkeensa lähimmille työtovereilleen.

– Edustamme näiden kolmen (Niskan omistaman) yrityksen toimivaa johtoa, Ville Karkkolainen, yksi yhdeksästä perijästä, kertoi Iltalehdelle kolmisen kuukautta kuoleman jälkeen.

– Janne on katsonut, että yritysten toiminnan kannalta omistus säilyy oleellisin osin riittävän pienen piirin käsissä, jotta perheyritysmäinen, nopea ja selkeä päätöksenteko on mahdollista.

Miljoonien perintö

Niska oli Pekkaniska Oy:n pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja ja Janneniska Oy:n sekä JN Windpower Services Oy:n perustaja, pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja.

Pekkaniska ja Janneniska ovat nostamiseen ja nostamislaitteiden vuokraamiseen sekä myyntiin erikoistuneita yrityksiä.

JN Windpower Services tunnetaan nykyään nimellä Bladefence Oy. Yrityksen ydinosaamisala on tuulivoimaloiden huoltotoimet.

Niska omisti Pekkaniskasta 87 ja Janneniskasta 96 prosenttia. Pekkaniskan arvo mitattiin kuoleman aikaan kymmenissä miljoonissa, Janneniskankin miljoonissa.

Perintö oli siis valtava, samoin perintövero. Niska oli huomioinut mittavan verohaasteen testamenttaamalla perijöille muunkin omaisuutensa.

– Hän oli vastuussa työntekijöille, yhtiökumppaneille ja asiakkaille, Karkkolainen kommentoi.

– Hän oli kantanut huolta siitä, että yritystoiminta ja sidosryhmät pystyvät toimimaan myös hänen kuolemansa jälkeen.

Karkkolainen, Bladefencen Pohjois-Amerikan tytäryhtiöiden toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen, esiintyi Niskan kuoleman jälkeen perijöiden yhteisenä puhemiehenä, mutta nyt, viisi vuotta myöhemmin hän on vaitonainen.

– Perikunnan jäsenet ovat jatkaneet yritystoimintaa Jannen testamentissaan toivomalla tavalla, Karkkolainen linjaa Iltalehdelle.

Muilta osin perikunnan jäsenet jatkavat elämäänsä yksityishenkilöinä, emmekä halua kommentoida asiaa muuten.

"Asiakas on jumala"

– Janne sanoi aina, että jos meillä ei ole asiakasta, meillä ei ole mitään. Asiakas ei ole meille kuningas vaan jumala. Se on ajatus, jonka me olemme pyrkineet viemään läpi koko meidän organisaatiomme.

Näin muisteli Joni Alasaari ystäväänsä, edesmennyttä Janne Niskaa Kauppalehti Option jutussa keväällä 2015.

Niska ja Alasaari olivat pikkuserkkuja ja erottamattomat ystävykset teinivuosista lähtien. Yhteinen palo yrittämiseen löytyi varhain, Option jutun mukaan jo 15-vuotiaana.

– Enimmäkseen puhuimme työstä ja omasta yrityksestä, Alasaari kertoi.

– Välillä voitiin puhua naisista ja joskus mopoistakin, mutta sitten taas palattiin yrittämiseen.

Poikasista asti Niska ja Alasaari oivalsivat asiakaspalvelun arvon.

– Aika paljon ammensimme ideoitamme amerikkalaismallisesta palvelukulttuurista. Emme yksinkertaisesti käsittäneet, miten asiakaspalvelu saattoi olla joissakin yrityksissä huonoa. Se oli meistä täydellistä typeryyttä.

Molempien liiketalouden opinnot jäivät kesken, unelma omasta yrityksestä ei. Janneniska Oy perustettiin vuonna 1996.

Niska ja Alasaari, 21-vuotiaat yrittäjät, ottivat viiden miljoonan markan lainan ja hankkivat nostokalustoa. Pekka Niskan takausjärjestely toimi alussa merkittävänä selkänojana.

– Koko juttu olisi voinut mennä aivan hyvin kiville, Alasaari arvioi.

– Tietysti meille oli hyötyä siitä, että Janne oli oppinut nosturilaitteet jo Pekkaniskassa. Ratkaisevaa oli silti se, miten hyvin onnistuimme myymään koneiden käyttöä – ja mehän myimme henkihieverissä.

Rajut harrastukset

Niska muistetaan aikaansaavana, ryhdikkäänä ja lämpimänä yritysjohtajana sekä ystävänä.

– Vaikka Janne nuori mies olikin, ehkä hänessä oli tällaista vanhan ajan teollisuuspatruunan vikaa, Karkkolainen luonnehti kuolinkeväänä Iltalehdelle.

– Hän huolehti omasta porukastaan, ystävistään ja työntekijöistään hyvin lojaalisti. Hän keräsi ympärilleen sellaisia ihmisiä, joista piti ja joiden kanssa hän pystyi luomaan jotain uutta.

Niska vietti viimeiseksi jäänyttä iltaa ystäviensä kanssa: ensin kiekkomatsiin, sitten Within Temptationin keikalle.

Niskalla oli myös vauhdikkaampia, paljon vaarallisempia harrastuksia, kuten kilpa-autoilu ja laskuvarjohyppy. Hän tiesi, että voi käydä huonosti tai oikein huonosti – ja sitä mahdollisuutta varten on hyvä olla suunnitelma.

– En tiennyt, että testamentti on, mutta olen olettanut, että sellainen on, Karkkolainen kommentoi.

– Janne ei koskaan eläessään kertonut siitä meille, mutta toivoin, että hän olisi järjestänyt asiansa, kuten hän olikin tehnyt – aivan kuten kuka tahansa hänen asemassaan oleva ihminen.

lauantai 23. toukokuuta 2020

SU 24.05.2020 Minä täytän ensi keskiviikkona 27.05.2020 kunnioitettavan 70 vuoden iän.

Erkki Aho ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ja oikeusministerin isoisän V.H.Kiviojan muotokuva Kalajoki-näyttelyssä

Jos haluatte muistaa merkkipäivääni rahalahjoituksin, niin pyydän, että osoitatte lahjoituksenne yritykseni Konsulttitoimisto Erkki Aho Ky:n tilille FI02 5099 0720 0836 67, Yritykseni omistaa Kalajoki-näytelyn

http://kalajoki-nayttely.blogspot.com/2016/08/kalajoki-nayttely-etappi-kirppiksella.html

Kalajoki-näyttely kertoo muotokuvin, maalauksin ja rakennusten pienoismallien sekä historiikkien avulla Kalajoen historiasta. Viimeisimmät muotokuvat Kalajoki-näyttelyyn ovat

Toimittaja Helena Petäistön muotokuva

Muusikko Unto Jutilan muotokuva

Kansanopiston ensimmäisen johtajan Mikko Torvisen muotokuva ja ensimmäinen kansanopiston koulurakennus

Jääkiekkoilija Jussi Jokisen karrikatyyrikuva

Kaupunginjohtaja Jukka Puoskarin karrikatyyrikuva

Suunnitelmissa on laajentaa Kalajoki-näyttelyä seuraavasti:

pitkäaikainen urheiluvaikuttaja ja SVUL:n puheenjohtaja Jukka Uunila muotokuva

tekoälyprofessori Timo Honkelan muotokuva

suurlähettiläs Raymond Ylitalon muotokuva ja Mäkitalon talo

maalaus Kalajoen kirkosta

maalaus Himangan kirkosta

jne. kalajokisten henkilöiden muotokuvia

tavoitteena on hankkia ( maalauttaa) Kalajoen historiaa käsitteleviä maalauksia esim.

Pähkinäsaaren rauhan rajasta v. 1323

Nuijasodasta v.1596-97 ja kalajokisen Ljungo Tuomaanpojan rooli siinä

Isovihan aika Kalajoella 1713-1721 jolloin venäläiset kasakat veivät Kalajoelta alaikäisiä lapsia 274 mukanaan rakentamaan Pietaria.

Suomen sodan ajalta maalaus jolloin ruotsalainen 15-vuotias Wilhelm von Schwerin kuoli Kalajoella ja ruotsalaiset polttivat Kalajoen kirkon ja viisi taloa

Toisen maailmansodan ajalta maalaus jossa venäläiset pommikoneet pommittavat Kalajokea ja tuhosivat ns. pommitalon, jossa opettaja Vieno Lahdenperä kuoli.

Tässä vain muutama esimerkki näyttelyn toteuttamis- ja kehittämissuunnitelmasta.

Erkki Ahon Kalajoki-näyttelystä on tarkoitus tehdä opetuskäyttöön sopiva paikallishistorian oppikurssi nettiin sekä matkailunähtävyys Kalajoelle.

En ole voinut pyörittää yritystoimintaani, koska olen ollut rikollisen ulosoton kohteena jo 25 vuotta. Siksi yritykseni ainoa toiminta on Kalajoki-näyttelyn kehittäminen ja ylläpitäminen ulosmitatusta eläkkeenstä jäävällä rahamäärällä ottaen huomioon elämiseen tarvittavat varat. En voi järjestää rahankeräystä arpajaislain perusteella koska Kalajoki-näyttelyn omistaa yritykseni. Se ei ole yhdistys eikä siis täytä lain edellyttämiä rahankeräyksen vaatimuksia. Syntymäpäivälahjoituksia voin ottaa vastaan.