Isäni Martti Ahon muotokuva

Muotokuvan on maalannut taitelija Rositsa Tancheva

Isäni Martti Jalmari Aho 28.01.1912 - 09.09.1978. Martti oli perheen kymmenes lapsi. Lapsista kaikkein rakkain.

Isän isä oli Matti Aho 10.08.1959 - 20.10.1938
Luonteeltaan oikein mukava mies. Suhteellisen varakas mies. Häntä vaivasi veren kalkkeutuminen. Puhui siitä sukuvikana. Syvästi uskonnollinen.
Isän äiti oli Kustaava Emeninä s. Kukko  s.02.08.1873 - k.16.08.1949, Tomera, pystyvä, sukkela nainen. Sursillin sukua.

Kuvassa oikealta Martti Aho, Jalo Nivala, Erkki Saari ja tuntematon.

Isä vartiossa

Isä, kaljupäinen mies, sotilaskoulutuksessa

Isä ja Leo Mäenpää

Isä asemasodan aikana. Isä oikealla istumassa. Muistona tuolta ajalta kaunis koristerasia.

Kotirintaman kuva. Isä takana keskellä.

Isä takana neljäs vasemmalta.

Isä eturivissä toinen oikealta

Ahon perhekuva, minä isän sylissä.

Toinen Ahon perhekuva. Minä  isän sylissä.

Isä oli innokas metsämies.

Isäni, opettaja Osmo Tokola ja serkkuni Vilho Murtoniemi

Isäni 50 vuotta.

Äitini Saima Aho ja isäni

Ylimääräiset kertausharjoitukset eli YH-aika

Olojen epävarmuus Euroopassa ja Venäjän vaatimukset Suomelle aiheuttivat sen, että Suomessa toimeenpantiin liikekannallepano. Se tarkoitti sitä, että reserviläiset kutsuttiin kertausharjoituksiin, Hevosenottolautakunnat ottivat hevosia ja ajoneuvoja armeijalle. Myös moottoriajoneuvot henkilö- ja kuorma-autot ja moottoripyörät otettiin armeijan käyttöön.

13.10.1930 Raution sotaveteraanit saivat määräyksen kokoontua Pöllän koululle Täältä marssittiin Sievin asemalle, jossa yövyttiin koululla. Sieltä siirryttiin Kokkolan suojeluskuntatalolle (Vartiomaja), jossa varusteet saatiin.

Raution reserviläiset pääosiltaan tulivat kuulumaan kahteen rykmenttiin. Nämä olivat Kokkolassa muodostettu JR64, jonka päällikkönä oli Evl. Merikallio, osa rautiolaisista joutui Kemissä muodostettuun JR64, jonka päällikkö oli Evl Fagernäs.

JR 24 vaiheet

Tämä rykmentti oli täysin reserviläisiä. Se siirtyi Kannakselle ja purettiin junista Sairalan asemalle. Täältä rykmentti marssi Kiviniemeen, Kannaksen armeijan komentaja oli kenraali H. Österman.

JR23 kuului 8 D, jonka komentaja oli eversti C.Winel. JR24 komentaja oli evl V. Merikallio. Rykmentti sijoitettiin Kivenniemen alueelle, tehden niinä viikkoina kun oli vielä rauhanaika, linnoitustöitä.

04.12.1939 neuvostojoukot saivat kosketuksen sillanpääasemaan, joka olii Kiviniemessä Vuoksen eteläpuolella. 06.12.1939 armeijakunnan komentaja antoi määräyksen tyhjentää sillanpääasema ja joukot vetäytyivät Vuoksen pohjoispuolelle. Samalla räjäytettiin salmen yli johtavat sillat, rautatiesillan räjäytys oli vain osittainen, mutta sekin tuli kulkukelvottomaksi.

07.12.1939 tek vihollinen epäonnistuneen hyökkäyksen, ponttoneja ja lauttoja hyväksikäyttäen. Kosken yli päässeet viholliset tuhottiin.

08.12.1939 luultiin pohjoissuunnan olevan suomalaisten hallussa, Yllättäen sattin vihollisen tulitusta Mustosen autotallista (kellari) ja läheisestä rakennuksesta, ja rakennuksen valtaaminen osoittautui vaikeaksi, Vankeja saatiin 34, mutta omatkin tappiot olivat suuret, yhteensä 14 haavoittunutta ja kaatunutta.

Tilanne tällä lohkolla rauhoittui, mutta pienempiä hyökkäyksiä oli. Tykistötuli sen sijaan oli kiivasta. Esim. helmikuun 11 päivänä laskettiin divisioonan lohkolle tulleen asemiin noin 12000 kranaattia.

• Kun helmikuun lopulla hyökkäyksen painopiste siirtyi Vuosalmi-Äyräpään alueelle, siirrettiin sinne rykmentin III-pataljoona 5 päivä maaliskuuta ja alistettiin evl. Matti Laurilalle (JR23). Tämän pataljoonan komentaja oli kapteeni Lampinen, Pataljoona joutui olemaan Vuosalmella rauhantekoon 13.3.1940 saakka.

Rauhan tultua aloitettiin vetäytymismarssit uudelle rajalle, jossa oltiin 19.3.1940 Ruokolahden pitäjässä. Täältä joukkoja kotiutettiin suurin osa toukokuun aikana, mutta joidenkin kotiuttaminen venyi kesään. Tässä pataljoonassa oli rautiolaisista ainakin Joonas Saari, Martti Sipilä ja Väinö Pernu, Mahdollisesti muitakin, pääosa rautiolaisista kuuluessa 11 pataljoonaan.

JR64 tapahtumat

Taistelut Suomussalmen kirkonkylässä

Juntusrannasta Suomensalmea kohden eteni venäläinen 163 D Selentsovin komentamana. Se eteni suuntana Suomusalmi-Raate. 06.12.1939 irtaannuttiin Suomussalmen kirkonkylästä. 07.12.1939 tuli Suomussalmeen komentajaksi eversti Siilasvuo. Venäläiset olivat edenneet Suomussalmen kirkolle. 09.12.1939 ne yrittivät Haukkperän lossilta yli, mutta en lyötiin takaisin.

Siilasvuo ottaa aloitteen

11.12.1939 JR 27 hyökkää Kuivaselmen yli suuntana Suomusalmen kirkonkylä, yhteys Kiantajärveen saakka vallattiin, mutta piti vetäytyä. Taistelut muodostuivat puolustustaisteluiksi, Raatteen tietä lähestyi venäläinen 44. divisioona,

Evl. U. Fagernäsin komentamana JR 64 saapui Suomussalmelle. 24.12.1939 tuli toinen pataljoona, 24-25.12. välisenä yönä tuli 111 pataljoona (kapt. Simelius) 26.12.1939 saapui Suomussalmelle kapt. Mankosen komentama I pataljoona. Tässä pataljoonassa olivat myös rautiolaiset.

Kun ensimmäinen yritys Hankoniemen valtaamiseksi ei onnistunut, aloitettiin 27.12. aamulla uusi hyökkäys. Turjanlinnan alue saatiin tunnin kuluessa vallatuksi, mutta koko Hankoniemeä ei saatu samana päivänä.

28.12.1939 aamulla vihollinen alkoi vetäytyä Kinnasjärven jäätä pitkin kohti itää ja JR 27 miehitti koko kirkonkylän, saman päivän iltalla JR 64 sai yhteyden JR 27:aan.

Raatteen tien taistelut

Venäläisten alkuperäisen hyökkäyssuunnitelman arvellaan olleen sellaisen, että Juntusrannassa 163 D ja Raateesta hyökkävä 44 D kohtaavat Suomussalmen kirkolla. 163 D pääsikin lähes tavoitteeseensa, mutta 44 Divisioonan hyökkäys viivästyi. Näin suomalaiset saivat torjuttua ensin 163 D:n ja sen jälkeen käydä 44 Divisioonan kimppuun.

Raatteessa oli vielä vuodenvaihteessa rauhallista, vihollinen kaivautui asemiin, vihollista häirittiin partiotoiminnalla yötä päivää. Tammikuun 2. päivänä JR 64 joukot saapuivat määrätylle ryhmitysalueelleen Heikkilän kylään.

03.01.1940 avattiin järviä pitkin tie Raatteen tien alkupäähän laitettiin lähelle valtakunnan rajaa. Samaan aikaan aikaan Siilasvuo sai joukkojensa vahvistukseksi JR65:n, sen miehistö koostui satakunnan seudun reserviläisistä.

Hyökkäysvaihe

JR64:n Ii ja III pataljoona etenivät Raatteen tie alkupäähän ja estivät apuvoimien tulon rajan takaa. Ryhä Kari Er.P.15, IV KT-Pr ja 17jr63 hyökkää tielle Kokkajärven Tyynelän maastossa. Ryhmä Mäkiniwmi JR27 ja SP 1 hyökkää Haukialaan. Ryhmä Mandelin JR65 ym. saartava Hankialan. Hyökkäysryhmityksessä oli siinä neljä erillistä osastoa joista JR 64 itäisin. 05.01.1940 rykmentin komppania Lavi saavutti Raatteen tien rajan läheisyydessä. Muu joukko katkaisi tien Likoharjun kohdalla. 06.01.1940 yritti vihollinen työntää Fagernäsin joukot pois, mutta ei onnistunut. Raatteen tie vallattiin mottitaisteluilla, joissa yksi motti kerrallaan murrettiin. Raatteen tien taistelut päättyivät 07.01.1940 ja vihollisen 44 Divisioona tuli lyödyksi. Sotasaalis oli suuri, sotavankejakin saatiin 1200. Pakkaset olivat koko taistelujen ajan erittäin kovia, 40-45 asteen paikkeilla. Paleltumisvammoja oli paljon, rautiolaisillakin Matti Jyringin ja Paavo Haapakankaan jalat paleltuivat.

Pitkäranta ja Kollaa

Tammikuun 13-14 päivänä JR saapui Laatokan koillispuolelle IV armeijakunnan joukkoihin, evl Fagernäsin johtama osasto ”Kilpa” määrättiin hyökkäämään Pitkäänrantaan 16-17.1., mutta tavoitetta ei saavutettu (pakkasta yli 40 astetta).

1. I JR64 ratsumestai Paaavolan osasto hyökkäsi Uomaa-Lemetin tielle, niin syntyi Lemetin motti, joka oli yksi talvisodan kuuluisia motteja. Tammikuun lopulla 11 ja 111 pataljoona olivat Laatokan rannassa Pitkärannan linjalla (1 pataljoona taisteli Uomaalla) 17-18.1. III pataljoona valtasi Pitkärannan kasarmin maaston Peräkylään saakka. 22.2. I pataljoona siirrettiin Kollaalle , jossa oli erittäin kovia taisteluita ja Kollaan maastossa se oli rauhan tuloon saakka. Edellä kuvatuissa taisteluissa moni rautiolainen mieskin menetti henkensä ja moni sai elinkautisen vamman.

Paitsi rykmenteissä JR 24 ja JR 64 joissa rautiolaiset suurimmaksi osaksi olivat , oli Raution poikia varsinkin asevelvollisia monissa muissakin joukko-osastoissa.

Jatkosodan aikana Raution miehet osallistuivat sotaan siten, että reserviläiset kuuluivat JR/29:ään, jonka komentajana oli evl. Paavo Susitaival. Ne miehet, jotka sodan kestäessä suorittivat asevelvollisuuttaan kuuluivat JR/50:een, jonka komentajana oli evl. Aho. Asevelvollisia oli myös JR/8:ssa, jonka komentaja oli ev. Autti. Tämä rykmentti on "tuntemattoman sotilaan rykmentti".

Keskipohjalaisrykmentti määrättiin liikekannallepanomääräyksen mukaan perustettavaksi 18.6.1941. Tällöin lämpimänä kesäpäivänä jaettiin Raution reserviläisille palvelukseenastumismääräys. JR/29:n III-pataljoona muodostettiin Sievin asemalla. Sinne rautiolaiset marssivat 18.6.1941 Pöllän koululta.

Nämä kolme rykmenttiä JR29, JR50 ja JR8 muodostivat tulevissa sotatoimissa 11 divisioonan, jonka komentajan oli jalkaväenkenraaliksi myöhemmin noussut K.A.Heiskainen, joka sai lempinimen "Kylmä Kalle".

Kun III pataljoona oli Sievissä Ylitalojen pihoilla saatu koottua, sotilaspuvut ja varustukset aseineen jaettua, marssi se komppanioittain Sievin aseman KPO kaupan vieressä olevalle kentälle. Rykmentinkomenttaja everstiluutnantti Paavo Susitaival piti voimakashenkisen puheen pataljoonalle.

20.6.1941 kolmas pataljoona, jossa rautiolaiset olivat sen seitsemännessä komppaniassa sekä osa kranaatinheitinjoukkueessa, kuormattiin niin sanottuihin härkävaunuihin. Ylivieska-Iisalmi-Pieksämäki kautta tultiin Joensuun lähelle Ylämyllyn aseman tienoille 23.6. Täällä otettiin telttamajoitus käyttöön, ja varsinainen sotilasselämä alkoi.

Seitsemännen komppanian ensimmäinen taistelu

Kolmas pataljoona sai määräyksen 6.7.1941 vallata rajan läheisyydessä oleva vihollisen tukikohta Ilomäki. Se kuului Värtsilän pitäjään. Illalla 17.45 annettiin suomalaisten tykistökeskitys Ilomäkeen. Hyökkäyksen ensimmäisessä portaassa oli 8 komppania (Kalajoki). Tässä ensimmäisessä hyökkäyksessä kävi niin, että oma krh tulittaessa Ilomäkeä ampui vahingossa liian lyhyitä laukauksia. Näistä osa putosi etenevään komppaniaan. Eteneminen pysähtyi. Kaatuneita ja haavoittuneita tuli. Tämän johdosta 8 komppania vedettiin takaisin ja nyt oli 7 komppanian vuoro. Komppanian kolmas joukkue teki oikealta sivustalta kaarroksen ja karkotti siellä olleen vihollisen partion. Tämä käytti ensi kerran ns. kiväärikranaatteja, jotka ammutaan tavallisella kiväärillä ja ovat käsikranaatin kokoisia. Ne räjähtävät ilmassa. Näistä kranaateista Jaakko Yliverronen haavoittui käteen ja joukkueenjohtaja vänrikki Eero polveen. Ilomäen varustukset olivat niin vahvat, että ilman tykistön tulivoimaa ja apua ei noille bunkkereille voitu mennä. Rinteessä haavoittui muun muassa Kaarlo Korhonen Rautiosta.

Seuraavana aamuna hyökkäys uusittiin tykistötulen jälkeen ja nyt Ilomäki vallattiin suuremmitta tappioitta.

Seitsemännen komppanian toinen taistelu

Ilomäen valtauksen jälkeen 12.7.1941 III pataljoona alistettiin osittain JR 50:lle ja JR 8:lle. Seitsemäs komppania hyökkäsi JR 8:n kanssa Koirivaaran maastossa. Kun lähdettiin metsätieltä hyökkäämään Koirivaaran kukkuloita kohti, oli 7 komppanian ryhmitys kantakolmio. Se tarkoitti sitä, että eturivissä etenivät I, II ja IV joukkueet, III joukkue, joka oli menettänyt joukkueenjohtajan Ilomäessä, oli hyökkäyksen reservinä ja eteni noin 50 metriä takana. Noin kilometrin jälkeen alettiin nousta ensimmäiselle kukkulan rinteelle. Rinteen päällä oli jotakin rakennelmia ja todettiin liikehdintää. Kun ei oltu varmoja, missä vihollinen oli ja missä oli omat joukot, huudettiin rinnettä noustessa, että "Onko siellä suomalaisia?". Sieltä vastattiin "On suomalaisia". Mutta lähestyttäessä mäen ylärinnettä alkoivat konekiväärit laulaa ja käsikranaatteja lenteli mäeltä suomalaisia kohti. Komppania sai tuliylläkön niskaansa. Käsikranaatit lentelivät ja suorasuuntaustykin ammukset sekä kaukaisempi tykistö yhtyi leikkiin. Rautiolaisista Vilho Hihnala haavoittui konekiväärisuihkusta vaikeasti ja joukkosidontapaikalle kannettaessa hän menehtyi. Aukusti Pahkamaa haavoittui käsikranaatista jalkaansa. Kirivaaran valtauksen jälkeen seitsemäs komppania siirtyi metsämaastossa muutaman kilometsin päässä olevaan Helmelänvaaran tienoille.

Seitsemäs komppania ohittaa Soanlahden

Seitsemäs komppania sai marssia vapaasti Soanlahden maantietä etelään, Jääkärikomppania oli lähetetty pyörillä vihollisen perään. Rykmentti sai 18.7.1941 käskyn siirtyä marssien Uomaalle. Samalla kuljettiin talvisodan kuuluisan Lemetin mottialueen läpi.

Vanhan rajan ylitys

Uomaalta jatkettiin marssien melko vapaasti. Tilanne oli vihollisen puolella käynyt kestämättömäksi. Siksi se vetäytyi nopeasti. Uomaalta jatkettiin Käsnäselän kautta Kolatselkään. Tällä välin ylitettiin vanhan valtakunnan raja. Seutu oli rämeistä metsää. Pahaista maantietä jatkettiin Kolatselkään, jossa nähtiin harmaita Itä-karjalaisen rakennustyylin puoliksi lahonneita taloja.

Hyrsylän taistelut

Kolmas pataljoona saapui 24.7.1941 korpimaiseman halki monta vuorokautta marssittuaan Hyrsylän kylän lähistölle. Marssien aikana viholliseen yhteyttä oli pitänyt kevytosasto Riitesuo, jolta kolmas pataljoona otti etulinjan valvonnan vastuulleen. Seitsemäs komppania asettui asemiin itäänpäin menevän vähäisen tien molemmin puolin.

Rautiolaisten kolmas taistelu

Kolmas pataljoona sai 25.7.1941 määräyksen vallata Hyrsylän kylä. Pataljoona kiersi Hyrsylän itäpuolelle sitä polkua, jota se oli aikaisemmin partioinut. Kylän valtauksen jälkeen pataljoona kokonaisuudessaan saapui Suonjoen rannalla Ignoilan kylän luokse. Igonoila asemavaiheen aikana ei ollut helppoa. Tällöin kaatuivat Heikki Perttula, Veikko Kola ja Erkki Toivanen. Heino Hillukkala, Onni Olkkonen, Vilho Murtoniemi, Jaakko Tokola, Eino Mustasaari, Osmo Tokola ja E. Pirttilahti haavoittuivat.

JR 50 otti 12.8.1941 Ignoilan asemat ja kolmas pataljoona siirtyi kuorma-autoilla Yläjoelle, jossa I ja II pataljoona jo olivat. Ajoa kesti nelisen tuntia.
Komppania majoittui 20.8.1941 Beskin asemalta noin 1 km itään. Petroskoin rautatie oli saatu poikki. Ratakiskoja oli räjäytetty ainakin kahdeksasta kohti. Panssarijuna jäi mottiin. Saksalaiset pommikoneet saivat lopulta tuhottu panssarijunan. Hyrsylän ja Yläjoen seudun taistelupäivät ja viikot olivat JR 29:lle erittäin raskaat.

Somban kylän valtaus

JR29, jolle Raution komppania oli alistettu, sai käskyn vallata tulivalmistelun jälkeen Somban kylä. Iltamyöhällä seitsemäs komppania sai käskyn saartaa kylä idästä. Viholliseen saatiin heti kosketus ikävällä tavalla, Yksi Raution mies surmattiin pistimellä. Siinä syntyneessä kahakassa Otto Saaronmaa sai kuitenkin tuhottua vihollisporukan. Seuraava päivä ja yö pidettiin motti kiinni. Motitus onnistus ja Somban kylä vallattiin. Vihollisia kaatui 53.

Ikävä yllätys

Somban jälkeen kauniin syyskesän päivän siirryttiin muutamia kilometrejä itään. Komppania sai muutaman kilometrin marssittuaan luvan pystyttää teltat. Oli lepohetken vuoro. Niinpä kolmas joukkuekin pystytti kaksi telttaa ja pojat hiipivät levolle,. Kolmannessa joukkueessa jäi vartioon aluksi Olavi Blomqvist. Eipä kestänyt monta minuuttia, kun telttaan kuului outoa huutoa ja laukaus. Sombasta harhailevia vihollisia oli metsässä pyrkimässä omille linjoilleen. Yksi yritti pistimellä surmata Olavin. Vihollinen saikin Olavin sydämen kohdalle osuman, mutta Olavi, joka tunnettiin erittäin nopeana ja toimintakykyisenä miehenä, sai survaistua pistimen sivuun. Pistin nirhaisi rintalastaan aikamoisen kolon. Olavin konepistooli lopetti pistämistä yrittäneen suuren miehenkoljatin. Olavi vietiin nopeasti JSP:lle.

Sombasta Pääsään

Somban valtauksen jälkeen Raution komppania eteni Suojärven-Petrsokoin leveän maantien tuntumassa. Kintaan kylä vallattiin III pataljoonan voimin ja jatkettiin kilometri kaksi eteenpäin. Saatiin kovaa tykistötulta vastaan. Tässä tykistötulessa Jaakko Yliverronen, joka oli juuri palannut ensimmäiseltä toipumislomaltaan, haavoittui heti uudestaan.

Teru eli Prääsä

Niiniselän kylään ryhtyivät hyökkäämään I ja II pataljoona. Prääsä oli siinä risteyksessä, jossa Kintaasta tuleva tie kohtaa Aunuksesta tulevan tien. Maasto oli suurimmaksi osaksi suota ja vaikeakulkuista rämettä. Matkaan meni koko yö. Kranaatinheitinmiehet ja konekiväärimiehet olivat lujimmilla kantamuksineen. Kukkulalla oli ruispelto, joka oli jo leikattu. Kuhilaita oli pystyssä. Pian alkoi kuulia tulla niskaan. Kylä näkyi hyvin kukkulalle. Ruispelto muuttui perunapelloksi. Siellä oli naapuri vastassa. Kylässä oli useita hyökkäysvaunuja, jotka ryhtyivät ampumaan kukkulalle. Tässä 7.9.1941 aloitetussa Prääsän hyökkäyksessä kaatuivat Niilo Saaronmaa, Matti Kivisaari, Lauri Huuha ja Arvi Hietamäki. Haavoittuneina poistuivat rivistä Lauri Haveri, Jaakko Tokola, Väinö Haapakoski ja Janne Haapasaari.

Prääsän valtauksen aikana haavottuneiden saaminen jsp:ltä eteenpäin oli vaikeaa. Monet haavoittuneet olisivat ehkä selviytyneetkin, jos apu olisi ollut nopeampaa.

III pataljoona hivuuttautui vähän kerralaan Prääsän kauppalaan. Prääsässä yhtyivät rykmentti II ja pataljoona III. JR8 kävi raivoisia taisteluita Pyhäjären asutuskeskuksessa. Täällä Armas Vuorio haavoittui vaikeasti.

Prääsästä Matroosaan ja Vilgaan

Prääsän jälkeen saatiin päivän parin lepo. Prääsästä itään oli vihollinen pesiytynyt metsäkukkulaan, jonka valtaus tuotti uusia tappioita Aale Petäjistö haavoittui vaikeasti. Hänen veljensä Veikko syöksyi auttamaan veljeään, mutta hän kaatui samalle paikalle. Aale saatiin kannettua pois, mutta hän menehtyi joukkosidontapaikalle. Valo Niska ja Kaarlo Verronen haavoittuivat. Pataljoona eteni aina Matroosan kylän laidalle. Matroosan jälkeen Raution komppania eteni vähäisin taisteluin Puolimatkan eli Polovinan kylään. Polivinan jälkeen oli vuorossa Vilgan valtaus. Raju tykistökeskitys osui 7 komppanian alueelle täsmällisesti. Kranaatti osui nuotioon ja Eino Kärkinen huusi apua. Eino menehtyi nopeasti ja Augusti Niiranen oli kaatunut. Keskitys pani komppania sekaisin. Hevosia kuoli ja kalustoa menetettiin. Erkki Kuoppala ja Yrjö Hakkarainen haavoittuivat. Pataljoonan komentaja ratsumestari Eerola kaatui tarkka-ampujan luodista. Taistelussa kaatuivat Eero Yliverronen ja Väinö Hollanti. Saatiin uustista kuulla, että suomalaiset olivat valloittaneet Äänislinnan kaupungin.

Äänislinna

Äänislinnassa oleville sotilaskasarmeille siirtyi myös III pataljoona. Pataljoona oli niin loppuunkulunut, että sille annettiin kolmen viikon toipumisaika. Raution kirkkoherra Kalevi Vihma kävi komppaniaa tervehtimässä.

Syvärille

Lepokauden jälkeen pataljoona ja myöehmmin koko rykmentti siirrettiin junakuljetuksessa Petroskoissa Syvärin asemalle. Syvärin asemalta marssittiin 30-40 km pohjoispuolen heikkoa tietä Äänisjärvelle päin Homorovitsankullän. Täällä otettiin etulinjan vastuu. Homorovitsan rintamilla II ja III pataljoona miehittivät Kimjärven maason. Talvi painoi päälle. Marras-joulukuun vaihteessa alettiin korsujen teko. Maaliskuun 10 päivänä rykmentin purkamiskäsky määräsi, että 1912 ja sen jälkeen syntyneet reserviläiset siirretään I pataljoonan alaisiksi ja osa Kevyt Osasto 10:een. Vuonna 1911 syntyneet ja sitä vanhemmat pääsivät siviliin. Tähän päättyi rykmentti JR 29 vaiheet yhtenäisenä sotilasyksikkönä. Raution komppaniasta suurin osa siirtyi I pataljoonan yhteyteen.

Suomalainen partio kävi 21.7.1942 Kiipuron takan. Partiossa oli 14 miestä. Paluumatkalla linjojen ylitys epäonnistui. Olavi Pokela kaatui ja yhdeksän haavoittui. Vain neljä säilyi terveenä. Omat joukot tulivat apuun.

Lähdeaineisto: Raution Sotaveteraanit: Vapauden puolesta Osmo Tokolan kirjoitus

Osmo Tokolan sotaa kuvaavat maalaukset taidenäyttelyssäni